Epikriisi

SUNNUNTAINA 10. TOUKOKUUTA 2009
SAIRAUS


Alku 4.5.

Ajattelen , että alkuna tälle potilaskertomukselle voisi pitää aikaa jo yli kymmenen vuotta sitten. Aikaa, jolloin hänen isänsä alkoi oirehtia ja hän tuli ottaneeksi vastuuta ehkä liikaakin sekä äitinsä että isänsä hyvinvoinnista omansa kustannuksella.


Hän pääsi eläkkeelle kuusikymppisenä. Oli koko ikänsä harrastanut liikuntaa jo koulutuksensa/ammattinsa innostamana. Luonnossa liikkuminen oli suurimpia nautintojaan - etenkin syksyiset marjastukset mökkimme läheisyydessä olevissa metsissä. Puolisona en ollut asiasta niinkään kiinnostunut, mutta suostuin karhunpelätiksi, kun hän pyysi.

(Tänään muuten (5.5.09) kävimme yhdessä omalääkärillä, ja vihdoin hän lupasi kirjoittaa lähetteen sairaalan psykiatriselle, jossa saisi levätä vähän aikaa. Voisivat myös tarkistaa lääkityksen sopivaksi niin nukkumista kuin jokapäiväistä pahoinvointia ajatellen. Ellei sitten kyse ole jostain somaattisesta, joka vaivat aiheuttaa. Joka tapauksessa tuntuu ehkä paremmalta, kun asiat ovat etenemässä - toivottavasti.)

----------
Jospa kertoisin elämästäni potilaana minämuodossa seuraavassa - siitä aiemmasta.

Olen laihtunut viime marraskuusta viisi - kuusi kiloa. Mutta ajattelin kertoa jotain taustoista, jotka on tulkittu sairastumiseni syiksi.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen joutunut huolehtimaan vanhempieni hyvinvoinnista.
Isäni, nykyään lähes 90-vuotias, on sotainvalidi. Kuusi vuotta sodissa oli hänelle henkisesti raskasta eikä se voinut olla jättämättä jälkiä hänen käytökseensä.

Erityisesti parikymmentä viime vuotta hän käyttäytyi aggressiivisesti ja oli helposti hermostuva. Vieraita hän ei juuri sietänyt eikä etenkään yllättäen kyläilemään tulleita. Hermot olivat aina kireällä. Kaikista lääkkeistään en edes tiedä, mutta niitä syötettiin oireiseen kuin oireeseen. Jossain vaiheessa - ehkä viitisentoista vuotta sitten - aggressiivisuus alkoi kohdistua äitiini.

Äitini joutui elämään tiukassa komennossa. Nukkumaan tuli mennä kuuden aikoihin eikä television katselu ollut iltaisin mahdollista. Äidistä tuli isäni ’omaishoitaja’, jota on pidettävä paradoksina, koska minä olin se, joka pyrin tasoittelemaan heidän elämäänsä ja huolehtimaan kummankin asioista. Tuohon aikaan olin vielä itsekin työelämässä, mutta jaksoin kuitenkin oman perheeni kustannuksella - ja ymmärryksellä - huolehtia kummastakin työstäni.

Noin kymmenen vuotta sitten isäni sai ensimmäisen kerran sairaskohtauksen, jonka takia hänet vietiin sairaalaan keskellä yötä. Minut kutsuttiin ensin paikalle kesken unieni ja ajoin puolen tunnin matkan soittamaan ambulanssin. Seuraavana päivänä isäni oli jo kiivennyt sairaalavuoteen kaiteen yli. Sairaalassaolo kesti viikon ja isä palasi kotiin ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Lääkkeitä vain lisättiin. Äitini alkoi valittaa sydämen rytmihäiriöitä ja kuntonsa heikkoutta. Vein hänet lääkäriin. Lääkkeet korkeaan sokeriin ja sydämen rytmihäiriöihin.

Pari vuotta kului. Isä tyrannisoi entistä pahemmin, mutta sai sitten taas jonkun kohtauksen. Sitä seurasi sairaalareissu. Mutta isä palasi kotiin ja elämä jatkui entisellään aina vain ahdistuen ja sulkeutuen. Minä aloin myös väsyä. Kului vuosia ja kaikki vain paheni. Minä pääsin `ansaitulle ´eläkkeelle. Minusta tuli täyspäiväinen hoitaja vanhemmilleni. Väsymys ja ahdistus kasvoivat.
Siitä seuraavassa enemmän.

5. toukokuuta 2009

Isäni tila paheni. Päivän rytmi oli suunnilleen seuraava:
Herätys noin klo 6. Äitini tuli herätä samaan aikaan keittämään kahvia ja puuroa. Tunniksi pariksi sängylle makoilemaan, minkä jälkeen hankkimani pyöräkelkan kanssa ulkoilemaan.
Lääkkeet olivat äidin vastuulla. Noin 10 kpl eri/samoihin tarkoituksiin. Ulkoilulenkki kesti puolisen tuntia. Tämän jälkeen sänkyyn peittojen alle ja äidin valmistama lounas klo 11-12. Kahvi. Ja sänkyyn.
Vielä jossain vaiheessa äitini sai katsella iltapäivisin televisiosta kotimaisia mustavalkoisia ja kuunnella keittiössä radiota. Sitten tuli kuitenkin aika, jolloin tv:tä ei sallittu, ja radion tuli olla kiinni. Puhelin tuotti suurta kärsimystä, ja isäni huuteli vuoteestaan puhelun tultua, että tahtoi sen loppuvan. Ostimme äidille kännykän, jolla hän saattoi soittaa välttämättömimpiä puheluita toiseen huoneeseen sulkeuduttuaan.

Klo 14.00:n aikoihin oli jälleen lääkkeiden aika, minkä jälkeen äitinikin oli mentävä vuoteelleen muka nukkumaan. Illemmalla viiden aikoihin oli puuron aika, jonka valmisti äiti. Yhdeksän aikoihin saatettiin juoda kahvit ja syödä voileipää, ja tietysti lääkkeet, minkä jälkeen alkoi yö. Vieraita ei päästetty klo 15.00 jälkeen sisälle.

Äidin oma päivittäinen ulkoiluaika oli puolisen tuntia samoihin aikoihin kuin isänkin. Yö, muilta suljettu aika, alkoi siis kello kolme iltapäivällä. Äiti alkoi uupua, ja lähdin etsimään vaihtoehtoja elämän sisältöön. Kaikki sosiaali- ja vanhuspalvelut - avosellaiset - läpikäytyämme, saimme isäni vihdoin kaupungin vanhainkotiin. Tähän rumbaan oli kulunut kymmenisen vuotta.

Pääsin siis eläkkeelle pari vuotta sitten, mutta en sille autuaalle vapaa-ajalle, jonka ajattelin ansainneeni. Kaikkien palvelujen hankkiminen oli langennut minulle, ja olin ehkä niihin koukkuuntunutkin. Lähes kaiken aikani vietin ajattelemalla ja hankkimalla vaihtoehtoja, toimintoja, apuvälineitä yms. vanhempieni selviämiseksi.


Jossain vaiheessa puolisoni totesi liki kiukuissaan, että käy niin, että sinä kuolet ensimmäisenä, sitten äitisi ja viimeisenä isäsi. Nyt tuntuu siltä, että tuo lohkaisu oli liki ennustus.

6. toukokuuta 2009


Tampereen Koukkuniemi on ollut pitkään täynnä, joten sinne pääseminen oli tuskallista vaatien jatkuvaa hereillä oloa ja aktiivisuuttani. Kun hän yli vuoden jonottamisen jälkeen sai sieltä paikan, olin kuluttanut voimavarojani jo kaiketi liikaa. No, paikka kuitenkin järjestyi. WC:t käytävällä ja huone alta kymmenen neliötä. Hän ehti olla Koukkuniemessä neljä kuukautta, kun hän sitten eräänä yönä kaatui WC-reissullaan, minkä seurauksena lonkka murtui. Sairaalaan, ja lonkka leikattiin parin päivän päästä.

Peruimme Budapestin matkamme, koska tilanne vaikutti siltä, että leikkaus olisi voinut olla kohtalokas. Leikkauksen jälkeisenä päivänä isäni palautettiin Koukkuniemen sairaalaosastolle. Sanomattakin lienee selvää, että pettymys - rohkenen sen sanoa - ja paine jatkui, jopa kasvoi.
Koukkuniemessä isäni oli kolme - neljä kuukautta. Sairasosasto oli ankea paikka. Kävin joka päivä ruokkimassa, hoitohenkilöstöä oli liian vähän. Vaippoihin oli kaikkien paskantaminen niin illalla kuin päivällä - kaikki olivat liikuntakyvyttömiä. Tuntui, että potilaita kohdeltiin kuin elukoita. Mutta enpä rohjennut suutani aukaista, pelkäsin, että isäni saisi kokea nahoissaan, jos alan suutani aukoa.

Vihdoin kunto kuitenkin palautui niin, että hänet siirrettiin kotimme lähellä olevaan vanhainkotiin. Paikka on siisti ja koko lailla kelvollinen, mutta henkilökuntaa ei ole riittävästi sielläkään. Kun paikka on kävelymatkan päässä, myös äitini pääsee käymään siellä helposti. Jatkoin myös omia päivittäisiä käyntejäni, ja autoin ja jopa opastin henkilökuntaa isäni käsittelyssä - terveydenhuoltoalalla kun olin työelämäni viettänyt.
Asiat alkoivat jotenkin tasaantua ja tilanne tuntui olevan hallinnassa. Muodollisesti asiat olivat kunnossa, minun olisi pitänyt olla tyytyväinen. En kuitenkaan osannut päästää irti.


7. toukokuuta 2009



1.12.08 menin lääkäriin univaikeuksien ja rytmihäiriöiden takia - määrättiin Mirtazapin ja todettiin masennus (hypoteesi)!? Aloitin Mirtazapinin siis joulukuun alussa, aloin nukkua liki hyvin. Asiat tuntuivat sujuvan alkusivuvaikutuksista selvittyäni - jalkojen nykimisestä, kovalta kuuluvista äänistä jne. Tilanne tasaantui ja päätin lopettaa M:n syönnin 19.1.09 vähentämällä puolikkaaseen viikon ajan. Mitään vierotusoireita ei ilmennyt.

Olo siis tasaantui ja lopetin M:n tammikuun puolivälissä. Olimme puolisoni kanssa luistelemassa ja jonkin verran hiihtämässä. Sitten unettomuus iski taas ja oireet viittasivat ensimmäisenä yönä sydäninfarktiin puristavine tunteineen ja pahoinvointisuuksineen. Ambulanssilla Hatanpäälle.

Ensiapu ei löytänyt mitään erityistä. Kotiin. Mahalaukku on tähystetty yksityisellä, kardiologi on ottanut ultraäänikuvan etc. Löydös oli krooninen mahakatarri, johon Nexiumia, jota söin kuukauden verran, kipua oli ollut ylävatsalla.
Puoleen helmikuuta meni ilman mielialalääkkeitä - siis kuukauden verran. Elämä oli normaalia eikä mitään murheita tai vieroitusoireita ilmennyt. Harrastin liikuntaa kuten aiemmin, hiihtelin ja luistelin ja kävin jumpassa. 17.2. oli kohtalainen pakkaspäivä, olin jumpalla ja jossain venytysliikkeessä tuntui pistävä kipu lapaluiden välissä.

Ajattelin, että kyseessä oli noidan nuoli tai jokin venähdys. Kipu vaivasi koko viikon ja lisäksi aloin voida pahoin 19.2. yöllä hikoilin ja olo oli huono, samoin 20.2. voin pahoin koko päivän ja yö oli uneton ja rintaa ja kylkiä puristi. Olin varma jostain sydänperäisestä vaivasta. Puolisoni tilasi aamuyöstä ambulanssin ja menin ensiapuun. Mitään dramaattista ei kolmen tunnin makuuttamisen ja sydänkäyrän mukaan ilmennyt, joten jouduin kotiin takaisin ilman uusia lääkkeitä tai ohjeita. Ei ongelmia!!!

Seuraava yö oli jälleen paha, huonovointisuutta jne. Sunnuntain olin sisällä koko päivän ja olo oli oksettava.Maanantain vastainen yö 23.2. jälleen yhtä kamala kuin ensimmäisen kerron ensiapuun mentäessä.

Aamulla ensiapuun ambulanssilla, tarkkailuun Taysiin, jossa seuraava yö. Epäiltiin jotain mahaperäistä ja määrättiin Nexiumia mahdolliseen refluksitautiin, sitten kotiin.

Yöt jälleen huonoja ja 26.2. Mehiläiseen mahalaukun tähystykseen, krooninen mahakatarri ja haavauma - Nexiumia.
27.2. yöksi Mirtazapinin puolikas, samoin siitä eteenpäin. Siitä eteenpäin Nexiumia ja Mirtazapiinia, mutta olo jatkuvasti huono, voimat vähenivät. Sydämen ultraäänikuvaus Mehiläisessä Maaliskuussa - ei erityistä l. normaali.

Olo jatkuvasti huonompi, unettomuutta ja huonoa oloa. Yöt kamalia. 16.4. aamulla ensiapuun kokonaisvaltaisen huonovointisuuden takia, lääkäritytön kommentti : Lisätään Mirtazapiinia ja kotiin. Imovanea yöksi. Sydänkäyrää ei edes otettu. Mieliala alkoi todella tuntua epätoivoiselta, kun toivomiimme jatkotutkimuksiin suhtauduttiin: asia loppuunkäsitelty - kommentilla.

Ja olo sen kuin paheni. Voimat katosivat hiljalleen, ja vasta 5.5.09 omalääkäri totesi, että tilanne vaikuttaa nyt kyllä pahalta, kysyi mitä ajattelemme psykiatrisesta osastosta. Hän kirjoitti kiireellisenä lähetteen Taysin psykiatriseen. Kutsua olen odottanut ja odotan taas maanantain postissa.

Olen epätoivoinen, jatkuvasti pelkään, että kyseessä on jokin nopea somaattinen sairaus. Tämä epätietoisuus on todella kiduttavaa, ja siitä kärsii puolisoni ja kaikki läheiseni. Kirjoitan tämän nyt pikaisesti, jotta jotain evidenssiä jäisi jälkeen, jos sitä tarvitaan. Toivottavasti ei.

Ja kaiken takana on hypoteesi masennuksesta, joka selittää kaiken - sitäkin jo puolen vuoden pallottelun jälkeen on, mutta kovin pettynyt olen julkiseen terveydenhoitoon ja Hatanpään ensiapuun.
Ensimmäinen joulukuuta menin omalääkärille syynä rytmihäiriöt ja unettomuus sekä ruokahaluttomuus, ja yleensä sydämen seudun tuntemukset. Diagnoosi oli masennus ja lääkehoito Mirtazapin 15mg iltaisin.

SUNNUNTAINA 10. TOUKOKUUTA 2009

Selvyydeksi


Viime yönä Imovane ei tehonnut juuri lainkaan. Jalat vapisevat, olen kaikin tavoin voimaton. Nukkunut olen ehkä kolme neljä tuntia. Ruoka ei maita. Tänään on Äitienpäivä!

Eilen oli taas huono päivä. En ole päässyt ajatuksesta, että kaiken takana on jokin somaattinen sairaus. Jalkani tärisevät/vapisevat, enkä jaksa tehdä mitään tai innostua mistään.

Tahdon nähdä vielä Mökin ja päästä marjaan. Itken paljon. Odotan, että lähete psykiatriseen toimisi nopeasti. Kesä on ovella ja terveet ihmiset lenkkeilevät ja valmistelevat puutarhojaan. Minä en jaksa tehdä mitään.

Odotan iltaa kaiken päivää. Päivällä en kykene ottamaan torkkuja - se ei vaan onnistu. Jos joskus olen vaipumassa uneen, tulee ikään kuin piikki, joka herättää, minkä jälkeen olo on huono ja vapisevainen koko päivän.

Mirtazapin ja Imovane auttavat illalla, kun otan keskellä yötä vielä Imovanen puolikkaan. Aamulla en tänäänkään tiennyt, nukuinko yötä.
Voisiko tämä olla sittenkin syöpää tai jokin muu aivokasvain. Hypoteesi, jonka varassa elän on syvä masennus. En tahdo kuolla vielä.

Mielenkiintoista, jos sana on sopiva, on se, että sekä äitini että isäni (kesällä 89v.) voivat paremmin kuin minä. Mutta katkera en voi/saa olla.

Mieleeni on tullut tässä ajan kuluessa mm. se, millaista valtaa lääkärit käyttävät.
Vaikka diagnoosi kohdallani pitäisi paikkansa, "syvä masennus", niin ensimmäisen diagnoosin arvaaja vaikuttaa seuraavien tapaan kohdata potilas. Erityisesti sen sain kokea 16.4. Hatanpään ensiavussa, jonne menimme totaalisen pahoinvoinnin ja uupumuksen takia. Puolisoani ei mielellään olisi edes päästetty juttelemaan lääkärin kanssa, vaan nuori 'tyttö' lähes pakeni paikalta puolisoni ilmestyttyä.

Kun hän yritti selittää, että emme olleet tulleet sydänoireiden takia vaan täydellisen uupumuksen, tämä nuori lääkäri väitti sydänoireitten olleen syynä, mistä puolisoni lähes kiihtyi tähdentäen, että syy ei ollut TUO jonkun tulkitsema diagnoosi. Kun pyysimme määräystä jatkotutkimuksiin, tyttö totesi, ettei ollut aihetta jatkotoimenpiteisiin: "Asia on loppuunkäsitelty." Kutsuipa vielä toisen lääkärin ja turvamiehen paikalle!!! Tilanne ei ollut uhkaava, mutta kiire oli pois. HÄVETKÖÖN!

MAANANTAINA 11. TOUKOKUUTA 2009
Unettomuus jatkuu

Imovane ei tunnu enää toimivan, uni ei tule. Olo heikko.
Puoliso soitti lääkärille ja kiiruhti sairaalaan pääsyä. Keskiviikkona
uudestaan, mikäli Taysista ei ennen mitään kuulu. Toivoisin kuuluvan.

Elämä on harmaata, harmaampaa kuin sää.


TIISTAINA 12. TOUKOKUUTA 2009
Puolison puheenvuoro

Vihdoin hoitoon. Toivottavasti hoitoon - ainakin Tays kutsui. Viikon verran lepoa ja mahdollisesti lääkkeiden vaihto, ensi yö vielä vanhoilla lääkkeillä, jotta selviää, miten oireet ilmenevät. Viime yö oli kohtuullinen, mutta saapa nähdä. Olin vaimoni mukana sisääntulohaastattelussa. Ystävällisiäkin ihmisiä terveydenhuollosta löytyy.

Soitin kuulumisia. On kuulemma nuorehkoja potilaita anorektikkoja etc. huoneessaan.
Huomenna menen käymään ja kuulemaan/katsomaan Potilasta. Kaikkea elämässä sattuu, yllättäviä asioita. Toivottavasti kaikki selviää parhain päin.


TORSTAINA 14. TOUKOKUUTA 2009
Puolison puhetta

Eilen kävin katsomassa potilasta. Tilanne on uusi ja jotenkin erityinen, ennen kokematon. Eilen oli tapaaminen osaston oman psykiatrin kanssa; minua ei vielä puhutettu - ehkä ensi viikolla. Oli päätetty (lääkäri oli päättänyt), että sairaalassa ollaankin pari viikkoa ainakin - aikaisemmin viikko. Nukkuminen ei vanhalla lääkityksellä onnistunut, joten Mirtazapiini nostettiin 45mg:aan päivässä 20mg:sta, otetaan aamuisin ja iltapäivällä sekä yötä vasten, lisäksi yöksi 40mg unilääkettä (en muista nimeä). Paketti suureni.

Ulkoilimme pari tuntia kauniilla niemellä. Tuntui, että minusta on suurempi apu päivittäisillä käynneillä kuin kotioloissa. Ajattelen saavamme tästäkin kokemuksesta jotain näkemyksiämme laajentavaa. Ilman kipua ei voi kasvaa - tai jotain sinnepäin.

Sain juuri soiton puolisolta. Kertoi, että oli nukkunut yli kolmeen yhteen menoon, vaikutti pirteältä, oli kävelemässä jonkun kohtalotoverin kanssa tuulisella rannalla. Rohkaisevaa.

PERJANTAINA 15. TOUKOKUUTA 2009
Puolison puheita

Olen taas valmistautumassa 'potilaskäyntiin'. Soitin ja kuulin, että 40mg Tenox ei nukuttanut viime yönä. Minun keinoni ovat pienet: positiivista asennetta ja toivoa. Eihän tietysti mitään ihmeparantumisia ole syytä odottaakaan, mutta kun eilinen vaikutti hyvähköltä päivältä, niin petyin kyllä kohtalaisen 'paketin' tehottomuuteen.

Tämä oikeesti alkaa tuntua 'ikävältä'!!!


LAUANTAINA 16. TOUKOKUUTA 2009
Puolison puheita


Iltapäivää odotellessa (potilaskäynti) jälleen. Vaimo ollut nyt tiistaista asti niemessä. Eilen käynnilläni parituntinen pyhäjärven rannalla istuksien ja kävellen, jutellen. Jotain vaikuttaa tapahtuneen. Puhe ei ole niin epätoivoista kuin viime viikkoina. Tuntuu, että häntä hävettää olonsa täällä 'hullujen' joukossa - mitähän kaikki ystävät ajattelevat. Stigma?
Itse en ajattele noin. Pikemminkin tuntuu siltä, että aika on ajanut sen mallin ohi, jossa mielenterveyspotilaat olivat 'hulluja' lopun ikäänsä. Ehkä kokemukseni jostain varhaisaikuisuudestani, jolloin äitini yritti epätoivoissaan itsemurhaa parikin kertaa, ehkä nuo kokemukset ovat muokanneet ajatteluani suuntaan, että 'tauti' kuin tauti; samaa paskaa kaikki, niistä selvitään, jos selvitään (kun selvitään)!

Eilen tuli mieleeni, että olisiko niin, että yhteiskunta rakenteillaan on omiaan tuottamaan herkimmille oireita, joita sitten hoidetaan näissä instituutioissa. Tarkoitan sitä, että sairas yhteiskunta kostaa terveimmille heidät 'sairastuttaen' - kun itsekkyys ja selviytyminen ja taistelu ovat terveen merkkejä, niin ne jotka eivät kykene moiseen, 'sairastuvat' ensimmäisinä.

No, tänään jatketaan...

LAUANTAINA 16. TOUKOKUUTA 2009

Älkää kertoko kellekään: Olimme ilman lääkärin lupaa sairaala-alueen ulkopuolella. Jopa ajelimme autolla kolmisenkymmentä km Siuron koskelle saakka.

No oli meillä hoitajan lupa, mutta sehän ei ollut virallinen.

Vaimo ei voi hyvin. Kokee siis kaikenlaista oirehtimista. Erityisen ikävää on jalkojen pistely, jota on kestänyt jo kuukauden. Pistelyyn liittyy voimattomuuden tunne, mikä taas vaikuttaa koko mentaaliseen puoleen. Pistely ilmaantuu aina Mirtazapiinin oton jälkeen, ja sitä siis tapahtuu jatkuvasti. Aamulla 7,5mg , iltapäivällä 7,5mg ja illalla ennen nukkumaan menoa 30mg, päivittäinen annos siis 45mg.

On tullut mieleeni mm. lääkkeitten yhteisvaikutukset. Lääkeinfossa kuvataan kunkin lääkkeen sivuvaikutuksia, mutta myös niiden sopimattomuus joidenkin muiden kanssa. Mikä minua kiinnostaa, on se, että miten lääkeaineen sopivuus/sopimattomuus testataan, kun käytössä on useita esim. 5-6 eri lääkettä?
Toki ymmärrän, että lääkkeen sopimattomuus jonkun toisen lääkeaineen kanssa on todennettavissa, mutta miten a sopii b:n, c:n, d:n ja f:n kanssa?
Onhan otettava huomioon, että c:llä ja f:llä voi olla joitain keskinäisiä sopimattomuuksia, niin miten varmistetaan kaikkien muuttujien sopivuus/sopimattomuus keskenään?

Siis jos a ja b saattavat aiheuttaa huonovointisuutta yhdessä nautittuna, niin mitä tuottavat yhdessä vaikkapa a, b ja d ja f, kun d:n ja f:n on havaittu tietyssä otoksessa tuottavan huimausta?
Kun koko paketti sitten nautitaan, voidaanko olla ollenkaan varmoja näiden yhteisvaikutuksista?

Sain äsken puhelun, joka taas masensi. Potilaalta oli mitattu verenpaine ja pulssi. Verenpaine 94/152 ja pulssi 97! Kun syötävien lääkkeitten pitäisi pikemminkin rentouttaa!

Taidan juoda pullon viinaa - no en.

Ps. Potilaalla on Mirtazapiinin lisäksi tuo Tenox unilääkkeenä sekä verenpainelääke, kolesterolilääke ja jokin rytmihäiriölääke.

SUNNUNTAINA 17. TOUKOKUUTA 2009
Unettomuus!

Tulee mieleen näköjään asioita toisten perään. Illalla tuli ajatuksiin mielestäni kiinnostava asia: Potilas/puolisoani on hoidettu alkuhypoteesilla "masennus", joka ei ehkä ole oikea lähtökohta. Puolisoni kärsi unettomuudesta, kroonisesta sellaisesta! Jos ihminen on pitkiä aikoja uneton tai vajaauninen, voi kyseinen tila tuottaa oireita, jotka ovat masennukseenkin soveltuvia. En itse asiassa muista hänen olleen masentunut sanan tyypillisimmässä mielessä, mutta unen puutteen tuottama tila oli masennusdiagnoosille soveltuva.

Masennus ja unettomuus eivät ole synonyymeja!

Lainaan tähän asiantuntijatekstiä unitutkija Jukka Alihangalta (LKT, Dosentti):

...Krooninen insomnia on diagnoosi joka ansaitsee tulevaisuudessa paikkansa yksinäänkin muiden työkyvyttömyyttä aiheuttavien sairauksien joukossa, eikä vain liitettynä johonkin psykiatriseen diagnoosiin...

Mistä unettomuus johtuu?

Kun ihminen ei saa unta, aivojen ns. "unikeskus" ei pysty voittamaan syvällä ydinjatkoksessa olevan ns. "valvekeskuksen" liiallista aktiivisuutta silloin kun normaalin vuorokausirytmin mukaan nukahtamisen pitäisi tapahtua.

Unettomuus voi johtua joko psyykkisistä tai fyysisistä eli elimellisistä syistä.
Aikaisemmin unettomuus katsottiin lähes yksinomaan psyykkiseksi oireeksi. Kuitenkin on osoittautunut, että unettomuutta voi esiintyä psyykkisesti täysin terveillä, muuten normaalia elämää elävillä työkykyisillä aktiivisilla ihmisillä.

Pitkäaikainen unettomuus heikentää työkykyä, keskittymistä, muistia ja henkisiä voimavaroja sekä vaikuttaa terveydentilaa yleisesti heikentävästi ja herkistää ihmistä saamaan muita sairauksia. Moni asia voi aiheuttaa "valvekeskuksen" liiallista aktiivisuutta, mikä johtaa unettomuuteen...

Pitkäaikainen unettomuuskierre:

Pitkittyessään tilapäinen unettomuus johtaa tilaan, jota voisi luonnehtia sanalla "unettomuuskierre". Kun unettomuus jatkuu useita päiviä tai viikkoja, elimistössä tapahtuu unenpuutteen ja unettomuuskierteen mukana muutoksia koko elimistön säätelyjärjestelmissä ja seurauksena on ei vain psyykkinen unettomuus vaan myös koko elimistön toimintaa koskettava "somaattinen" unettomuus, jolle on tyypillistä autonomisessa hermostossa ns. sympaattisen hermoston yliaktiivisuus. Tällainen on tyypiltään varsin yleinen "stressiunettomuus".

Kun unen rakenne ja rytmi rikkoontuu, alkuyön hiljaisen unen kasvuhormonipiikki voi jäädä pois, samoin loppuyön kortisonierityspiikki. Näiden hormonien erittyminen ei kokonaan jää pois, mutta häiriintyy ja osa potilaan oireista voi pahentua näiden mekanismien kautta.

Unenpuutteen vuoksi keskushermoston ja koko elimistön yleinen ärtyvyys lisääntyy, lihakset ovat jännittyneet, ja levottomat, voi tulla esiin tarve koko ajan siirrellä jalkoja (ns. levottomat jalat). Pulssi on nukkumaan mennessä korkea, ja tuntuu tykytyksenä rinnassa. Hengitys on tiheää ja levotonta ja ns. hyperventilaatioon taipuvaisilla ihmisillä voi esiintyä liikahengitystä ja ilman loppumisen tunnetta. Usein esiintyy hikoilua, verenpaine voi olla koholla ja myös tuntoaisti voi olla herkistynyt aiheuttaen tarvetta koko ajan raapia ja kääntyillä. Tällaisessa tilanteessa ei vain ajatukset ja psyyke, vaan myös koko elimistön "jännitystila" aiheuttaa "valvekeskuksen" aktivoitumista ja ylläpitää unettomuutta.

Tyypillistä tällaiselle unettomuuskierteelle on, että tavanomaiset unilääkkeet eivät siihen auta kunnolla tai vain 1-3 tunniksi ja vaikka uni alkaakin, se keskeytyy toistuvasti lyhyiden väliaikojen kuluttua. Uni keskeytyy myös usein voimakkaisiin säpsähdyksiin ja tavallista pidempikestoisiin uniliikkeisiin, joiden jälkeen sydän hakkaa ikäänkuin pelästymisen jälkeen. Uudestaan nukahtaminen on vaikeaa. Tämä kertoo elimistön ja hermoston yliärtymystilasta, jota voidaan luonnehtia käsitteellä "hyperaktiivinen unenaikainen motoriikka". Tällainen tutkimuslöydös havaitaan lähes poikkeuksetta pitkäaikaista kroonista unettomuutta sairastavilla.

ON SYY UNETTOMUUTEEN ALUNPERIN MIKÄ HYVÄNSÄ, UNETTOMUUS USEIN YLLÄPITÄÄ ITSE ITSEÄÄN JA PITKÄÄN JATKUESSAAN EDELLÄ KUVATUT UNETTOMUUSKIERTEEN OIREET TULEVAT ESIIN.

Psyykkiset sairaudet ja unettomuus:

Moneen psyykkiseen sairauteen liittyy unettomuutta, mutta unettomuuteen ei läheskään aina liity psyykkistä sairautta!!! Yhteenveto

Unettomuuden hoito ei ole yksinkertainen asia. Unettomuuteen vaikuttavat monet eri tekijät. Hoito, joka auttaa toista, ei välttämättä auta toista tippaakaan. Tilannetta voitaisiin verrata metsätöissä olevan hevosen rekeen, johon on lastattu liian suuri määrä tukkeja. Joskus voi olla niin että, jonkun yksinkertaisen asian -yhden tukin- poistaminen "reestä", esimerkiksi niskajännityksestä kärsivän potilaan fysikaalinen hoito, voi olla ratkaiseva, ja reki lähtee liikkeelle, uni korjaantuu, potilas ei enää herää normaaliin fysiologiaan kuuluviin säpsähdyksiin, ja unettomuuskierre laukeaa. Toiselle taas tästä ei ole mitään apua. Mitään kaavamaista ratkaisua unettomuuden hoidossa ei ole.

Kuten moni unettomuudesta kärsivä on voinut todeta, että nukahtamislääke, joka poistaa alitajunnan unenaikaisen "painolastin" turruttamalla aivoja hetkeksi, ei välttämättä voita unettomuutta, vaan potilas herää aamuyöllä ahdistuneena, sydän jyskyttäen. Samoin tavanomaisena patenttiratkaisuna tarjottu serotoniinilääke ei poistakaan sitä masennusta, joka mukamas aiheutti unettomuuden. Unettomuuden hoito ei ole "yhden nuotin samba" (serotoniinilääke) eikä kahdenkaan (nukahtamislääke + serotoniinilääke) !

Tuohon ylläolevaan viitaten totea, että puolisoani on hoidettu juuri tuon "jälkimmäisen samban" = mirtazapiini + Imovane/Tenox mukaisesti!

...Ja iltapäivällä taas niemeen - aurinko näyttää paistavan...

SUNNUNTAINA 17. TOUKOKUUTA 2009

Haittavaikutuksia


Lipitorin haittavaikutuksia Lääkelaitoksen mukaan:

Psyykkiset haitat
Yleiset: unettomuus.
Hermosto
Yleiset: päänsärky, heitehuimaus, tuntoharhat, tuntoaistin heikkeneminen
Yleisoireet
Yleiset: voimattomuus, rintakipu, selkäkipu, ääreisturvotus

Mirtazapinin haittavaikutuksia

Harvinaisia haittavaikutuksia (harvemmin kuin 1/1000 potilaalla): akuutti luuytimen heikkeneminen (veren eosinofiilien runsaus, jyvässoluniukkuus tai jyvässolukato, aplastinen anemia ja verihiutaleniukkuus), mania (mielialan liiallinen kohoaminen), sekavuus, aistiharhat, painajaiset/vilkkaat unet, levottomuus, kouristukset (kohtaukset), tahaton vapina tai värinä, lihasnykäykset tai -supistukset, tuntoharhat (epänormaali tuntemus kuten esim. puutuminen, polte, pistely), levottomat jalat, ortostaattinen hypotensio (huimauksen tai pyörrtyksen tunne erityisesti pystyyn noustessa), pyörtyminen, kuiva suu, ripuli, maksan transaminaasiarvojen kohoaminen, ihottuma tai rokkoihottuma, nivel- ja lihaskipu.

AMLODIPIN ORION -TABLETTIEN MAHDOLLISET HAITTAVAIKUTUKSET
Kuten kaikilla lääkkeillä, Amlodipin Orion -valmisteella voi olla haittavaikutuksia.
Hyvin yleiset (yli 10 %:lla potilaista):Nilkkojen turpoaminen.
Yleiset (yli 1 %:lla potilaista):Päänsärky, väsymys, huimaus, voimattomuuden tunne, sydämen tykytys, pahoinvointi, närästys, vatsakipu ja kasvojen punoitus.
Kun pulssi on korkea ja verenpaine niinikään päätettiin lääkeannosta nostaa 5mg:sta 10mg:aan (päivitys 18.5.)!

Puolisolla ilmenneitä oireita, joita ei tunnu rekisteröitävän (sinisellä). Näiden en väitä olevan kyseisellä potilaalla juuri lääkkeiden aiheuttamia, mutta tulipa mieleen.


MAANANTAINA 18. TOUKOKUUTA 2009

Aamuraportti

Sain 'ilokseni' juuri kuulla, että potilas/vaimoni ei ollut taaskaan nukkunut - ainakaan kokenut.
Klo 22.00: 40 mg Tenoxia ja 30mg Mirtazapiinia. Klo 02.00 hakenut lisälääkkeen (Temesta? 1mg), mutta uni ei tullut.

Pitäisi siivota kämppää ja iltapäivällä taas niemeen potilasta kattoon.

...että tämmöstä...

TIISTAINA 19. TOUKOKUUTA 2009

Iltaraportti/puoliso 9. Tankki täyteen!

Viikko hoidossa. Kävin äsken katsomassa. Nukkumattomuutta oli ollut ja jalat tönkköinä. No se varmaan helpottaa, kun lääkepatteri panostettiin:

Mirtazapin aamulla 7,5:stä 15mg ja iltapäivällä sama temppu 7,5:stä 15mg, illalla 30mg. = 60mg/vrk
Tenox illalla 40mg:sta 20mg:aan, mutta pantiin kovat piippuun ja lisättiin uusi lääke KETIPINOR 50mg illalla.

Enpä sano muuta kuin, että tavaraa tungetaan naamaan, kun järki tuntuu vielä kulkevan!

Huomenna klo 12.00 on meetinki, johon osallistun.

RUOKA ON KUULEMMA HYVÄÄ!

Jos en muuta toivo, niin ainakin sitä, että diagnoosi on ollut oikea.

On tää yhtä perkelettä - etten tuu ja sano!

KESKIVIIKKONA 20. TOUKOKUUTA 2009

Hoitoneuvottelua

Tänään sit oli keskustelu Psykiatrin, erikoissairaanhoitajan ja omasellaisen kanssa + potilas ja minä. Ihan kivoja ihmisiä. Mutta yllättävää oli kaiketi se, että olin omin neuvoineni arvioimassa hoidon lähtökohtaa.

Totesin, että kun lähete oli Taysiin lähetetty, se oli käännetty potilasta näkemättä niemeen. Totesin myös, että mitäpä jos omalääkärin viesti olikin puutteellinen, että yleislääkäri oli muotoillut lausuntonsa trendikkäästi vain ja ainoastaan vain tukemaan Masennusta, mihin Taysin psykiatrisen edustajat reagoivat kuin todettuun sairauteen.
Että mitäpä, jos alkuperäinen hypoteesi olisikin väärä, että eikö psykiatrian edustajien olisi ollut kohtuullista perehtyä potilaaseen - siksihän lähete erikoissairaanhoitoon lähetettiin? Mutta yleislääkärin lähete oli riittävän vakuuttava potilaan diagnoosiksi - mihin näitä erikoistuneita yleensä tarvitaan? Oireitten perusteella voisin minäkin nettiä selailemalla diagnosoida trendikkään taudin. (Totesin myös, että Freudin aikoina erityisesti naiset olivat heikkohermoisia, ja sairastivat Hysteriaa! Nyt sairastetaan Depressiota.)

Olin mennyt viivan yli, mutta kohtalaisen maltillisesti Psykiatri asiaan suhtautui. Ainakin sen sain aikaan, että lähete EEG:hen ja aivojen magneettikuvaukseen luvattiin - saapa sitten nähdä milloin...

Lääkeannosta senkun lisättiin: Ketipinoria lisättiin 50mg:sta 100mg:aan ja Mirtazapiiniannos annetaan illalla kerralla 60mg, kun kerroin potilaan kokevan itsensä voimattomaksi päiväsaikaan. Tenox kaiketi edelleen 20mg illalla.
Vaikuttaa tuhdilta iltapalalta, mutta kyllä lääkäri tietää.

Mitähän minä tarvitsisin; kuntosalilla kävin eilen kuukauteen. Mutta kylmä kossukin kelpaisi, jos olosuhteet sallisivat.

Huomenna pitäisi hakea potilas/vaimo kotikäynnille, päiväksi vain.

Voi helvetti!


TORSTAINA 21. TOUKOKUUTA 2009

Kotikäynti

Tänään oli sitten kotikäynnin vuoro. Hain umpiuupuneen potilaan aamulla.
Illalla oli syötetty 100mg Ketipinoria, 30mg Mirtazapiinia ja 20mg Tenoxia. Oli ollut pyörryksissä neljään asti, ja kotona hereillä pyörryksissä, mutta unta ei saanut, kun paikat vapisi ja pulssi oli levossa yli 90!

Paljonkohan ne vielä myrkkyjä lykkää - kun puhuu kuitenkin ihan järkeviä toistaiseksi, mutta ikävä on kotiin ja ns. normaaliin elämään.

Tänään ei siis annettu Mirtazapiinia päiväsaikaan, se annetaan illalla pakettina 60mg (maksimiannos) muitten hillojen kanssa - Tenoxin ja Ketipinorin.

En tiedä, mutta tuntuu siltä, että olen käsittänyt "hoidon" kaiketi jotenkin väärin!

Tempasiskoos Mirtazapiinia naamaan ihan koe-eläinpuistohengessä;) vaikka 15mg:aa nyt alkuun...kokeeksi?!


PERJANTAINA 22. TOUKOKUUTA 2009

Käyty!

Potilas voi tänään eilistä paremmin, joka olikin masentava. Oli nukkunut mömmösetillä kohtuullisesti puoli yhdestätoista kolmeen ja lopunkin yötä kuuteen asti torkahdellut. Pikkusen valitti huonovointisuutta, mikä selittynee 100mg:n Ketipinorilla, 20mg:n Tenoxilla ja 60mg:n Mirtazapiinilla. Oli ottanut muut paitti Tenoxin kerralla ja tunnin-puolentoista kuluttua Tenoxin. Taju oli mennyt ponnistelematta.

Positiivista oli myös se, että aktiviteetti ja jaksaminen (kävely & juttelu) olivat ihan ok. Jonkinlaista jännityksen tapaista kyllä valitti jaloissaan, mutta pientä olivat tämänpäiväiset eiliseen verrattuna.

Jospa psykoosilääke avaa 'portit sisältään'.

Ei tässä irtautumaan kuitenkaan kykene - ajatus pyörii päässä.
Kost Jumal!


SUNNUNTAINA 24. TOUKOKUUTA 2009

Uniraportteja 2kpl

Pari yötä on mennyt (kiintoisaa, että lasken aikaa öiden määrällä). Edellinen perjantain ja lauantain välinen yö: Yhdeksän aikaan Ketipinor 100mg ja 60mg Mirtazapin, tunnin kuluttua Tenox 20mg. Uni pinnallista, paitsi Tenoxin jälkeen parin-kolmen tunnin sammuminen. Kuitenkin aamuun asti sinnitelty ja unet positiivissävytteisiä, ei painajaisia kuten aiemmin. Päivä 'raskailla' jaloilla ja vapisevaa oloa, etenkin kädet tuntuivat vapisevan.

Olin pojan kanssa vierailulla. Järki pelaa, mutta surullinen tilastaan, ehkä pientä jännitystä, kun poikakin oli mukana?

Äsken sain soiton, aamuraportin, jonka mukaan lauantai-iltana noin klo 21.00 koko paketti kerralla, minkä jälkeen nukkui muutaman tunnin, minkä jälkeen pätkittäin kuuteen asti. Unet edelleen positiivisia, lapsuuden maisemissa. Vaikutti huonostinukkuneelta, väsynyt, mutta lähdössä ulos kävelemään potilastoverin kanssa.

Tänään kahden seutuvilla katsomaan.

Tiistaina tulee kaksi viikkoa täyteen 'hoitolassa'. En usko, että näyttö unen kääntymisestä toimimaan riittää kotiutukseen. On kovin epävarma ja voimaton ololtaan. Psykiatrin tapaa tiistaina - siis maanantaina ei ole edes paikalla, eikä luonnollisesti ollut koko viikonloppuna.
Mitä ajatella hoidon käsitteestä? Omahoitaja on vuorojensa mukaan tavoitettavissa, mutta mitään säännöllistä terapiaa ei ole organisoitu, odotetaan varmaan kotiutusta, minkä jälkeen saa etsiä avopotilaana terapiansa.
Hoito on lääkkeitten kontrolloitua jakoa, ruoka on hyvää.

Elämä tuntuu pyörivän sairauden ympärillä. Terveenä keksii muita huolia. Olen huomannut kierrättäväni päivittäiset toimintoni potilaan kautta, kaikki siis tulee harkituksi ja suunnitelluksi 'sairaus-seulan' kautta. Ja primaaria on puoliso ja vointinsa. Mitään pitkäjänteisempää en kykene ajattelemaan, en edes ole kiinnostunut juuri mistään muusta, en innostu mistään. Mitkähän olisivat masennuspisteeni, juhannuskin on tulollaan ja kesä...

Katkera olen edelleen Hatanpään ensiavun lääkäritytölle 16.4 (ensiapukäyntejä muuten 21.2. ja 23.2) , joka tylytti: Asia on loppuunkäsitelty, ei aiheutu jatkotoimia!


SUNNUNTAINA 24. TOUKOKUUTA 2009

Sunnuntaiajelulla


Tuli käydyksi. Poika mukana ajeltiin Tamperetta. Potilas vaikutti rauhalliselta ja päällä arvioiden asenteiltaan tyytyväisemmältä kuin eilen. Käytiin Pyynikin rannalla ja kiipesivät pojan kanssa kalliolle uimarannan kärjessä, itse en 'rohjennut' - ja hyvin jaksoi fyysisesti pikku ponnistelun. Kysyinkin pojalta, kuinka äitinsä jaksoi kiivetä ja vastaus on tuossa edellä.

Omahoitaja on vuorossa tänään, tuntuu olevan empaattinen ihminen, jolla on jotain annettavaa - muuta kuin nappeja.

Jäi myönteinen fiilis, jo senkin takia, että totesi tuntuvan ikävältä palata hoitolaan - ei ainakaan kovin ole laitostunut.

Iltasoitto. Ja huomenna uudestaan. Elämä on nyt tätä. Tätä se NYT on!

MAANANTAINA 25. TOUKOKUUTA 2009

Vaikka unta olisi, niin sen laatu...

Aamuraportilla sain jälleen pettyä. Väsynyt potilas ei ollut jaksanut mennä aamun yhteispalaveriin purkautumaan. Jalat jännittyneinä ja aamupulssi 115!!!
(tuo yli satasen pulssi onkin jäänyt kertomatta; sitä on kestänyt jo pidempään),
kertonee unen syvyydestä, sen laadusta. Ei levännyt ihminen herättyään koe jalkojaan jännittyneiksi, eikä pulssi ole 115.
Oli syönyt iltapalalääkkeensä n. klo 21.00, minkä jälkeen nukahtanut 22.00:n aikoihin, herännyt 04.00 aikaan, makoillut vuoteessa 06.00:een asti.
Lääkäriä on mahdollisuus tavata huomenna tiistaina! Hoitoa tämäkin!

Tuli mieleeni, että keskityn yhä enemmän tämän hetkiseen - en puhu menneistä (syistä, jotka ovat johtaneet sairauteen). Tuntuu jotenkin siltä, että ei tässä näin pitänyt mennä. Vaimoni on ollut terve ja aktiivinen sekä liikunnallinen. Ikäistään nuoremman oloinen ja ns. terveellisiä elämäntapoja noudattanut. Ajattelen (ehkä katkerana), että on 'syyllisiä', jotka niinikään jättävät pohtimatta sairauden syitä. Ehkä näin on parempikin - olenko itsekään täysin puhdas?

Iltapäivään...

Päivitys: Olen siis huomenna käynyt 2 viikkoa päivittäin vaimoani katsomassa. "Katsomassa" tuntuu eläintarhatermiltä. Sitä se ei ole. Kauanko tätä teen aidosti huolissani? Miksi tätä teen?
Suhteemme ei nuoruusvuosia lukuun ottamatta ole ollut mitenkään kiihkeä. Olemme 'aloittaneet seurustelun' -67. Silloin olin rakastunut, olin koukussa, ja vuosia sen jälkeenkin. Aikaa myöten kuitenkin tunteet tasaantuivat - uudelleen syvää yhteyttä koin, kun vaimoni vuosien kuluttua tuli raskaaksi ja synnytti pojan 34-vuotiaana, kun olimme jo luopuneet lapsen syntymisestä.
Poika oli tärkeä side välillämme, vaikkemme lapsettomuutemme takia mitenkään epätoivoisia olleetkaan; olimme jo oikeastaan tottuneet siihen, että meillä oli koira.

Elämä soljui kuten kenen tahansa eikä kenenkään muun. Poika kasvoi, kävi koulunsa ja lähti opiskelemaan, missä viipyilee edelleen, tosin 'melkein maisterina'.
Niin, miksi käyn niemessä päivittäin enkä edes kyseenalaista sitä? Koenko olevani jotenkin vastuussa hänestä (ikään kuin parantuminen käynneistäni olisi kiinni!) vai 'maksanko velkaa' kaikesta saamastani? Olenko peloissani mahdollisuudesta jäädä yksin? Jos hän ei paranekaan, niin mikä tulee olemaan suhteemme, miten rakentuu loppuelämämme? Miten loppuelämäni?

Ensimmäistä kertaa olen tilanteessa, joka muistuttaa jostain, jonka olen tiennyt olevan mahdollista, mutta eihän nyt meille. Me kuolemme jokainen. Vaikka kuolemisesta ei liene sairauden luonteen takia kysymys, niin totaali muutos elämässämme suuntaan, jota emme ole itse valinneet, muistuttaa elämän rajallisuudesta, sen hetkellisyydestä. Turvallisuus on illuusio. Jokainen hetki voi muuttaa paljon - jopa kaiken. Pelkoa tämä on, itsekkyyttä?

TIISTAINA 26. TOUKOKUUTA 2009


Pari viikkoa paketissa - ja seuraavat kaksi...
Niinpä. Kaksi viikkoa täynnä laitoshoidossa. Ei muutosta tilassa ainakaan parempaan. Kaikkeen lähes tottuu - näköjään. Totesin vaimolle, että jos jotain positiivista tilanteesta tahtoo hakea, niin kannattaa pohtia miten ikäviä olisivat vierailut marras-joulukuussa, nyt on sentään lämmin kesä ja voimme istuskella rantapenkeillä, toisin olisi pimeään kylmään aikaan ( vaikka olisihan sitä kesällä muutakin harrastetta.)

Tänään oli ollut joku apulaisylilääkärin kierros, tiedä oliko potilaita nähnyt, mutta vaimon osalta oli päätetty, että kaksi viikkoa lisää kaltaistensa seurassa. Lääkkeitä ei vaihdettu, mutta neurologille oli päätetty varata aika. Ilmeisesti jalkojen voimattomuuden takia, ja kun ei ole unilääkitys tuottanut vastetta - jos se nyt noin meni, (ei ollut kuulemma Mirtazapiini vielä päässyt vaikuttamaan, vaikka 30mg annoksesta kolme viikkoa sitten oli nostettu jo viime viikoksi 60mg:aan.)
Kovin tuntuvat Mirtazapiinista pitävän, on kaiketi halpa!
Itse olen sitä mieltä, että Mirtazapiini ei ole vaimolleni oikea lääke, jotenkin tuntuu, että sitä lisättäessä on lihasten voima kadonnut eikä rentous ole mahdollistunut yöaikaan. Koko uniperiodia ei ole nukkunut, on vain mennyt taju muutamaksi tunniksi Tenoxilla. Näin ajattelen. Jotain on jonkun päässä liikkunut, kun neurologia sentään on ajateltu vaivata.

Tämä tällä kertaa. Elän toivossa. Taidan rukoilla - koskaan ei tiedä.

TIISTAINA 26. TOUKOKUUTA 2009

Yhteenvedonomaista

Kokoan hieman tapahtunutta yhteen, jotta tilanteen ymmärtäminen olisi yksinkertaisempaa. Toisekseen siksi, että koko blogiperiodin aikana on näkemykseni syistä ja seurauksista muuttunut, mutta asiaan:

Kerron blogini alkupäässä vaimoni historiasta jotain keskeistä. Hän ajautui hoitamaan isäänsä ja äitiään, jota kesti kymmenisen vuotta. Isä on sotainvalidi ja erittäin vaikea persoona vaimonsa kannalta. Hän tyrannisoi monta vuotta vaimoaan määräämällä nukkumaan meno ajat kuten muutkin päivittäiset rutiinit. Vaimoni oli henkilö, joka alkoi kantaa vastuuta kummankin hyvinvoinnista. Aika oli raskasta, ja etenkin isänsä saaminen laitoshoitoon vei voimia. Samoihin aikoihin äitinsä alkoi sairastella, ja tästä huolehtiminen lisäsi paineita. Vaimoni, nyt 62v, oli henkisesti kiinni heidän hoidossaan vuosia 24h vuorokaudessa.
Eläkkeelle hän pääsi 60-vuotiaana ja noin vuosi sitten isä sai laitospaikan ja tilanne 'rauhottui'. Vaimoni kävi kuitenkin säännöllisesti katsomassa isänsä vointia laitoksessa, sekä seurasi äitinsä elämää päivittäin monista arjen toimista huolehtien.

Viime syksynä hän alkoi kärsiä unettomuudesta, joka alkoi olla kestämätöntä. Omalääkärillä käydessään hän sai tuliaisiksi diagnoosin "Masennus", ja lääkkeiksi Mirtazapiinia 15mg. Lääkkeen syönti alkoi 1.12.08. ja nukkuminen helpottui sisäänajovaiheen (pistelyä, tuntemuksia, etc) jälkeen. Hän päätti lopettaa lääkkeen syönnin 1,5kk:n jälkeen annosta maltillisesti vähentäen. Mitään vierotusoireita ei ilmennyt. Kävimme luistelemassa ja hiihtämässä helmikuun taitteen aikoihin. Hän oli - kuten oli aina ollut - fyysisesti hyväkuntoinen ja piti huolta kunnostaan.

Seuraavassa lainaus vaimon muistiinpanoista: puoleen helmikuuta meni ilman mielialalääkkeitä siis yli kuukauden verran. Elämä oli normaalia eikä mitään murheita tai vieroitusoireita ilmennyt. Harrastin liikuntaa kuten aiemmin, hiihtelin ja luistelin ja kävin jumpassa.

17.2. oli kohtalainen pakkaspäivä, tamppasin mattoja ja olin jumpalla ja jossain venytysliikkeessä tuntui pistävä kipu lapaluiden välissä. Ajattelin, että kyseessä oli jokin venähdys. Kipu vaivasi koko viikon ja lisäksi aloin voida pahoin 19.2. yöllä hikoilin ja olo oli huono, samoin 20.2. voin pahoin koko päivän ja yö oli uneton ja rintaa ja kylkiä puristi. Olin varma jostain sydänperäisestä vaivasta.

Puolisoni tilasi aamuyöstä ambulanssin ja menin ensiapuun. Mitään dramaattista ei kolmen tunnin makuuttamisen ja sydänkäyrän mukaan ilmennyt, joten jouduin kotiin takaisin ilman uusia lääkkeitä tai ohjeita. Ei ongelmia!!! Seuraava yö oli jälleen paha, huonovointisuutta jne. Sunnuntain olin sisällä koko päivän ja olo oli oksettava.

Maanantain vastainen yö 23.2. oli jälleen ensimmäisen ensiapuun menon kaltainen. Aamulla ensiapuun ambulanssilla, tarkkailuun Taysiin, jossa seuraava yö. Epäiltiin jotain mahaperäistä ja määrättiin Nexiumia mahdolliseen refluksitautiin, sitten kotiin.Yöt edelleen huonoja ja 26.2. Mehiläiseen mahalaukun tähystykseen: krooninen mahakatarri ja haavauma - Nexiumia.
27.2. yöksi Mirtazapinin puolikas, samoin siitä eteenpäin Nexiumia ja Mirtazapiinia, mutta olo jatkuvasti huono, voimat vähenivät.

Sydämen ultraäänikuvaus Mehiläisessä Maaliskuussa - ei erityistä l. normaali.

Olo jatkuvasti huonompi, unettomuutta ja huonoa oloa. Yöt kamalia. 16.4. aamulla ensiapuun kokonaisvaltaisen huonovointisuuden takia, lääkäritytön kommentti : "Lisätään Mirtazapiinia ja kotiin." Imovanea yöksi. Sydänkäyrää ei edes otettu. Mieliala alkoi todella tuntua epätoivoiselta, kun toivomiimme jatkotutkimuksiin suhtauduttiin: "asia loppuunkäsitelty" - kommentilla.

Ja olo senkun paheni.Voimat katosivat hiljalleen, ja vasta 5.5.09 omalääkäri totesi, että tilanne vaikuttaa nyt kyllä pahalta, kysyi mitä ajattelemme psykiatrisesta osastosta. Hän kirjoitti kiireellisenä lähetteen Taysin psykiatriseen.
------
Vaimoni sai kutsun Taysin psykiatriseen 12.5.09. Lähete oli käännetty suoraan Pitkäniemen sairaalaan, vaikka puhe oli 'Taysin perussairaalasta', mikä viittasi lähetteen sisältämään, vähintään implisiittiseen viestiin sairauden psyykkisyydestä.

Niemessä on nyt oltu siis kaksi viikkoa ja päivittäinen lääkeannos on 60mg Mirtazapiinia, 100mg Ketipinoria ja 20mg Tenoxia. Koko setti illalla. Olo heikko, voimaton, aamupulssi 115, jännittynyt, vapisevat kädet, jalat kuin tukit.
Mirtazapiinia syöty 30mg:n annoksina jo kolme viikkoa, pienemmillä annoksilla viikkoja.
Muut lääkkeet ovat: Amlodipin ja Lipitor.Kukaan ei ole tietääksemme pohtinut lääkkeitten sopimattomuutta eikä yhteisvaikutuksia!

Lyhyesti: olo EI ole parantunut, mieliala sen mukainen. Tämä on tilanne, josta tulee mieleen itseään toteuttava profetia: Diagnoosi = Masennus->hoito=masennuslääkitys->Toimimattomuus->Masennus.
Alkuhypoteesia ei ole edes kyseenalaistettu!

Oleellista on se, että masennusta ei de facto ole todettu muulla kuin rasti ruutuun testillä!


KESKIVIIKKONA 27. TOUKOKUUTA 2009


Ja kevät jatkuu...kesäksi.
Potilas tänään ehkä hieman pirteämpi, nukkunut 'mällillä' n. klo 10.00 - vähän yli neljään, mutta kunto jotenkin tukevampi - siis jaksavampi. Ensi viikon tiistaina EEG:hen ja siitä viikon päästä magneettikuvaukseen. Ensi viikolla myös jossain välissä neurologin puheille.
Omalääkärinsä jutuissa tänään. Lääkkeitä ei vaihdettu, vaikka oli tiedustellut Mirtazapiinin vaihtoa. Jollain kohtalotoverilla samanlaisia oireita: jalat raskaat ja voimattomat - jos lohduttaa! (sama lääkitys)

Huomenna taas. Mahdollisesti viikonloppuna ainakin yhden yön? kotona - katsotaan...

TORSTAINA 28. TOUKOKUUTA 2009

Eilen oli tuulinen päivä , päivitys klo 19.24
Käyty taas tältä päivältä.

Niin vaimo oli saanut kuulemma nurkkavuoteen. Kotiutuksiakin tapahtuu, jos kohta massiivisin reseptinipuin. Vaimon arvio oli, että saattaa kovastikin käydä niin, että muutama tänään kotiutettu tulee ensi viikolla takaisin. Jotenkin surullista, että mielenterveyshäiriöisiä kotiutetaan kevyesti - heille mahdollistetaan avohoito!? ja kasa pillereitä kävelykepeiksi, mutta jos kesän lämmin houkuttaakin 'ottamaan ilon irti', niin käy kuin Espoossa.

Vaimon tila on erikoinen. Äly pelaa, mutta joku - tietysti masennus - saa lihakset jännittyneiksi sekä voimattomiksi että vapisevaisiksi. Kädet vapisevat silmin nähden (masennus on pahentunut!?), mutta myös lääkitys on koventunut!!!
RUOKA ON HYVÄÄ.

--------

Vaimo ilmoitti juuri olemassaolostaan. Oli ollut pyörryksissä kolmeen asti, minkä jälkeen puolihereillä ja nähnyt painajaisia kuuteen asti, (kuuluu masennukseen)?. Aamulla levätyn yön jälkeen lepopulssi 120, (kuuluu masennukseen)? Mikä perkele on siinä, että lääkkeitä ei voida tarkistaa? Kuinka kauan sisäänajo kestää, jos sivuvaikutukset kuuluvat sisäänajovaiheeseen?

Kun sitten todetaan kuuden kuukauden kuluttua?, että kannattaa ehkä kokeilla muuta lääkitystä, niin kauanko kestävät vierotusoireet nykyisistä?

Ihmisten keski-ikä on noussut huomattavasti 1900-luvun alusta. Terveydentila on parantunut keskimäärin merkitsevästi. Pitkäniemi pursuaa koulutettuja kansalaisia, jotka kiertävät rantoja päivästä toiseen päät kemikaaleja täynnä - useat huomattavasti vaimoani nuorempia. Hyvinvointiyhteiskunta.

Ajattelen kirjata tämän jokaiseen päivitykseen:

Päivittäinen lääkeannos on 60mg Mirtazapiinia, 100mg Ketipinoria ja 20mg Tenoxia. Koko setti illalla.
Muut lääkkeet ovat: Amlodipin 10mg/verenpainelääke,
Lipitor 20mg/kolesterolilääke.


PERJANTAINA 29. TOUKOKUUTA 2009

Pitää ilmoja!


Päivittäinen lääkeannos on 60mg Mirtazapiinia, 100mg Ketipinoria ja 20mg Tenoxia. Koko setti illalla. Muut lääkkeet ovat: Amlodipin 10mg/verenpainelääke, Lipitor 20mg/kolesterolilääke.
Muutkin muuttujat ennallaan!

LAUANTAINA 30. TOUKOKUUTA 2009

Suvivirren aikaan

Potilas tänään kotikäynnillä - yötä kotona, napit mukana...toivotaan parempaa.
Tästä enemmän huomenna.

Pohdin edelleen vaimon lähettämistä omalääkärin lähetteellä suoraan Pitkäniemeen. Miksi Taysin psykiatrit eivät vaivautuneet edes näkemään potilasta ennen lähetteen kääntämistä niemeen. Minusta menettely oli vastuuton! Pitkäniemen poliklinikalle tultaessa vastaanottava psykiatri ihmetteli ääneen, että potilas tulee suoraan tänne omayleislääkärin lähetteen perusteella, yleensä Pitkäniemeen tulevat potilaat, jotka ovat jo jopa kuukausia olleet mielenterveysammattilaisten vastaanotolla. Diagnoosi on siis vahvistettu erikoistuneiden lääkärien toimesta. Tässä tapauksessa terveyskeskuksen lähete riitti vakuuttamaan erikoistuneet.
Niemen poliklinikalla oltiin myös sitä mieltä, että olisihan tuossa kunnossa oleva potilas kuulunut toimittaa/ohjata hoitoon jo kuukausia aikaisemmin.
Näin ei vaan ollut tapahtunut.

Terveydenhoitoa!


SUNNUNTAINA 31. TOUKOKUUTA 2009

Jos lääkitys onkin väärä!
Vaimo oli siis kotona käymässä. Tuli lauantaina ja vein päivälliselle n. klo 16.00 sunnuntaina. RUOKA ON HYVÄÄ.

Vaimo oli lauantain kovin voimaton, emmekä käyneet ulkonakaan lainkaan, vaikka sää oli loistava. Sunnuntaina jostain syystä jaksoi paremmin. Kävelimme
puistossa puolisen tuntia, mutta ajatukset tuntuivat pyörivän kuoleman pelon ympärillä. Yritin kaikkeni kertomalla aidon näkemykseni, että heikkous ja yli sadan aamupulssi johtuvat lääkkeistä, jotka eivät sovellu hänelle, ja että ne tullaan vaihtamaan neurologin toimesta viimeistään.

Lääkkeistä: Seroquelin on havaittu nostavan Triglyseridiarvoja sekä kolesteroliarvoja (Seroquel on tuotemerkki, jonka vaikuttava aine on Ketiapiini). Olen puhunut Ketipinorista, joka on vastaava tuote!!! Vaimoni on syönyt Lipitoria 10 vuotta juuri korkean kolesterolin takia! Samoin triglyt ovat yläkantissa. Hän siis syö kolesterolilääkettä sekä lääkettä, joka nostaa veren kolesterolia!!!

Mielenkiintoinen tapaus oli myös lauantaiaamuna: aamulääkkeisiin oli ilmaantunut joku punainen lääke, josta ei ollut puhuttu mitään. Kysyessään lääkkeen tarkoitusta, vastaus oli, että täällä lukee, että aamulla lisätään lääkkeisiin Nexium, joka on mahakatarrin hoitolääke. Asiasta ei siis ollut puhuttu potilaalle mitään!

Samantapainen moka oli tapahtua 'hoidon' alkuvaiheessa. Vaimoni oli nukahtamiseen ottanut kotona Imovanea, joka kuitenkin päätettiin vaihtaa Tenoxiin. Mennessään hakemaan iltalääkkeitään hän ihmetteli, miksi Imovane oli purkissa mukana, ei kuulemma ollut varmaan päivitetty vaihtoa! Tämä tapahtui kahtena iltana. Siis potilas joutui neuvomaan henkilökuntaa omien lääkkeittensä suhteen!!! Lohdullista.

Päivittäinen lääkeannos on 60mg Mirtazapiinia, 100mg Seroquelia ja 20mg Tenoxia. Koko setti illalla. Muut lääkkeet ovat: Amlodipin 10mg/verenpainelääke, Lipitor 20mg/kolesterolilääke.

Ylihuomenna kolme viikkoa.

MAANANTAINA 1. KESÄKUUTA 2009

Ensimmäinen kesäkuuta
Tänään sain itseeni voimaa ja kävin kuntosalilla kahteen viikkoon, eilen jo lämmittelin kuntopyörällä katsellessani Italian 'ympäriajoa'. Olen saanut neuvoja pitää itsestäni huolta, jotta jaksaisin huolehtia vaimosta. Kävin tänään myös vaimoa katsomassa. Vaikutti kohtalaisen kuntoiselta - kuntoonsa nähden, eilinenkin oli huonoa parempi päivä. Oli nukkunut mällillään viiteen asti, mikä ainakin ajallisesti oli jo hyvä.
Huomenna menee aamusta perusTaysiin EEG:hen. Ehkä tapaa sen jälkeen neurologinkin Niemessä? Ajattelen vain, että unen aikainen EEG kertoisi enemmän unen laadusta, mutta se lienee liian arvokasta! Muuttaako huominen näkemyksiä - saapa nähdä, voi olla merkitseväkin päivä.

Ystävät ovat muuten ihmeen harvassa, kun kyse on mentaalipuolen sairaudesta. Pelottaako yhteydenotot? Onko vaikea kysyä mitään vai onko Pitkäniemi niin leimaava sana, että ei tiedetä, mitä mielenterveyspotilaan kanssa puhuisi? Poikkeuksiakin on.
No huomenna EEG - en tiedä, mitä toivoa, ehkä parasta?

Päivittäinen lääkeannos on 60mg Mirtazapiinia, 100mg Seroquelia ja 20mg Tenoxia. Koko setti illalla. Muut lääkkeet ovat: Amlodipin 10mg/verenpainelääke, Lipitor 20mg/kolesterolilääke.


TIISTAINA 2. KESÄKUUTA 2009


Päivittäinen lääkeannos on 60mg Mirtazapiinia, 100mg Seroquelia ja 20mg Tenoxia. Koko setti illalla. Muut lääkkeet ovat: Amlodipin 10mg/verenpainelääke, Lipitor 20mg/kolesterolilääke.

Mianseriini ja mirtatsapiini
Mianseriini ja mirtatsapiini ovat trisyklisten lääkkeiden tapaan sedatiivisia ja anksiolyyttisiä lääkkeitä. Ne vahvistavat keskushermostossa sekä noradrenaliinin että serotoniinin vaikutuksia. Mianseriinilla ja mirtatsapiinilla ei ole kliinisesti merkittäviä antikolinergisiä vaikutuksia, kuten suun kuivumista tai ummetusta.

Depressioiden lisäksi etenkin mirtatsapiinia käytetään ahdistuneisuushäiriöiden ja unettomuuden hoidossa.

Mirtatsapiinin suositeltu aloitusannos on 15–30 mg iltaisin. Hoitovasteen mukaan annosta voidaan tämän jälkeen nostaa 15 mg viikossa määrään 45–60 mg iltaisin. Mirtatsapiinin sedatiivinen vaikutus saattaa paradoksaalisesti olla jopa voimakkaampi pienemmillä annoksilla (7,5–15 mg). Tämän vuoksi mirtatsapiini on näissä 7,5 mg:n annoksissa usein hyvä lääke etenkin pitempiaikaisen unettomuuden hoidossa.
Mianseriiniin aloitusannos on 30 mg iltaisin, jota annosta nostetaan hoitovasteen mukaan määrään 60–90 mg iltaisin.

Mirtatsapiinin ja mianseriinin yleisimmät haittavaikutukset ovat liiallinen sedaatio sekä ruokahalun lisääntyminen ja painonnousu. Noin joka viidennen lääkkeitä käyttävän ruokahalu ja paino lisääntyvät heti alkuviikkojen aikana. (Vaimo on laihtunut 6-7kg neljässä kuukaudessa)

Painonnousun ohella ainakin mirtatsapiini voi kohottaa selvästi plasman kolesteroli- ja triglyseridipitoisuutta.
Siis sekä Mirtazapiini että Seroquel ovat lääkkeitä, joiden haittavaikutuksia ovat kolesterolin kohoaminen ja triglyseripitoisuuden nousu, ja tätä on pyritty vaimolla alentamaan vuosia Lipitorilla, jota hän edelleen syö!!!


KESKIVIIKKONA 3. KESÄKUUTA 2009

Mälliä muokataan

Kävin katsomassa vaimoa ja kylmenneen sään lisäksi oli lääkekombinaatiotakin päätetty muuttaa. 60mg:n Mirtazapinia oli päätetty pudottaa 15mg:aan!!! Ja huomenna 7,5mg:aan!!! Vastetta ei ollut ilmennyt. Sen lisäksi aamupalaksi tulee Cipralex 10mg. Muut pysyvät ennallaan.

Toivottavasti muutos on positiivinen, Mirtazapiinia hän on syönyt jo kolme viikkoa 60mg.
Tuntuu siltä, että näitä oireita hoidetaan huomattavasti enemmän 'arvauspohjalta' kuin ns. tavallisia l. somaattisia sairauksia - toivoa sopii, että arvaukset ovat 'valistuneita'!

Lääkitystiedotetta tulee siis päivittää: Päivittäinen lääkeannos on 15mg Mirtazapiinia, 100mg Seroquelia ja 20mg Tenoxia. Koko setti illalla.
Muut lääkkeet aamulla: Cipralex 10mg, Amlodipin 10mg/verenpainelääke, Lipitor 20mg/kolesterolilääke.
Vaimo oli hieman pelokas nukkumisensa suhteen, mutta kuten edellisessä bloggauksessa todettiin Mirtazapiinin sedatiivinen teho on pienillä annoksilla tehokkaampi kuin suurilla - ongelmat voivat olla lääkkeen vaihdon tuottamia?

Toivon pelon olevan turhaa.


TORSTAINA 4. KESÄKUUTA 2009

Ei ongelmia yöllä! Mirtazapinin pudotus.
Aamuraportilla(!) sain kuulla, että uni oli ollut ainakin yhtä hyvää/ei ainakaan huonompaa kuin isommalla Mirtazapiini annoksella. Tuntui hyvältä, mutta 10mg:n Cipralex oli vasta otettu l. sen vaikutukset selviävät päivän edetessä. Toivotaan, toivotaan.

Kiintoisa, vaan ei uniikki episodi oli jälleen tapahtunut lääkkeen vaihtoon liittyen. Aamulääkkeissä ei ollutkaan Cipralexia! Onneksi töihin tullut omahoitaja, oli tilanteen tasalla ja oli opastanut annosteluporrasta lääkemuutoksesta. Näitä mokia on sattunut jo neljä kappaletta vajaan kuukauden aikana!!!


TORSTAINA 4. KESÄKUUTA 2009

Lääkepäivitys
Päivittäinen lääkeannos on 7,5mg Mirtazapiinia, 100mg Seroquelia ja 20mg Tenoxia. Koko setti illalla. Muut lääkkeet aamulla: Cipralex 10mg, Amlodipin 10mg/verenpainelääke, Lipitor 20mg/kolesterolilääke.

Saas nähdä, mikä on tulos kemikaalikokeiluista. Tänään ei ainakaan ollut tunnelmat eilisestä muuttuneet. Aika kuluu. Terve ihminen onkin äkkiä sairas.

Itte kävin kuntosalilla - jotain kuulemma pitää tehdä, ettei olla samassa jamassa kumpikin.



PERJANTAINA 5. KESÄKUUTA 2009

Aamuraportti 5.6.09
Vaimon mirtazapiini pudotettiin sitten 7,5mg:aan illalla. Oli herännyt yhden aikaan ja torkkunut lopun yötä - huono yö!

Kun pikkusen tuntui toiveikkaalta, tämä tieto vei taas syvälle.

Voihan helvetti !!!

Iltapäivällä katsomaan...


PERJANTAINA 5. KESÄKUUTA 2009


Koe-eläinpuisto!
Vaimon lääkitystä siis muutettiin. 60mg:n Mirtazapiinia, jota oli kauhonut kolme viikkoa, pudotettiin toissapäivänä 15mg:aan ja eilen 7,5mg:aan. Tulos oli totaali uupumus tänään. Iltapäivällä alettiin ruokkia Temestalla; 0,5mg iltapäivällä ja 1mg yöksi. Lisäksi Mirtazapiini päätettiin nostaa illalla takaisin 15mg:aan. Huomenaamulla 0,5mg Temestaa, iltapäivällä 0,5mg:aa ja illalla 1mg. Mirtazapiinia kaiketi viikonlopun ajan iltaisin 15mg:aa.

Kuntonsa oli tänään iltapäivällä huonoin sitten sairaalaantulopäivän.
Tuntuu todella pahalta! Herää viha, kohdentumaton viha.

Lääkepäivitys!
Päivittäinen lääkeannos siis 15mg Mirtazapiinia, 100mg Seroquelia, 20mg Tenoxia ja 1mg Temestaa. Koko setti illalla. Muut lääkkeet aamulla: Cipralex 10mg, Temesta 0,5mg , Amlodipin 10mg/verenpainelääke, Lipitor 20mg/kolesterolilääke. Iltapäivällä 0,5mg Temestaa.


LAUANTAINA 6. KESÄKUUTA 2009


Aamuraportti 6.6.09
Vaimo soitti. Oli nukkunut kohtalaisen hyvin. Oli jättänyt Temestan 1mg illalla ottamatta, kun oli palattu 15mg:n Mirtazapiiniin. Tuntui hyvältä! Aamulääkkeet sitten näyttävät vaikutuksensa, 0,5mg Temestaa ja 10mg Cipralexia.

Päivällä lounaan jälkeen katsotaan, onko kotona kävijäksi; itse menen joka tapauksessa käymään.

Siis liki hyvin nukuttu yö onneksi.

Niin, eipä siinä tuntia pidempään mennyt, kun Temesta ja Cipralex palauttivat maan päälle. Olo muuttui löysäksi ja voimattomaksi.
Saapa nähdä ruokitaanko rauhoittavalla (Temesta) edelleen, ja miten paljon.

LAUANTAINA 6. KESÄKUUTA 2009

Seesteistä...?
Vaikka aamu näytti sekavalta, niin päivä rakentui kuitenkin seesteiseksi. Vaimo soitti, että hakisin hänet kotona käymään. Eiliseen verraten hän voi hyvin.

Oli siis eilisiltana ilmoittanut, ettei hän syö Temestan 1mg:sta. Oli nukkunut hyvin, ja aamulla siis virkeän oloinen kunnes aamulääkkeet alkoivat vaikuttaa, siis 10mg Cipralex ja 0,5mg:n Temesta, joka onneksi lienee lyhytvaikutteinen, ja puolilta päivin olo oli alkanut tuntua 'kotikäyntiseltä', mitä se olikin. Oli ilmoittanut, ettei ota enää Temestaa ellei ole pakko, mihin suostuttiin. Hän ei ole ahdistunut - oire, jota Temesta helpottaa, mutta näköjään tekee 'löysäksikin' ainakin jotkut.

Varmuuden vuoksi tahtoi kuitenkin Niemeen yöksi, koska lääkitys oli muutosvaiheessa.
Katselimme Ranskan avoimien naisten finaalin ja kävimme äitiään katsomassa.
Kaikki oli rauhallista eikä ongelmia ilmennyt minkäänlaisia. Toivottavasti uni on hyvä ja rauhallinen. Sitä toivon.

Lääkepäivitys:
Päivittäinen lääkeannos siis 15mg Mirtazapiinia, 100mg Seroquelia ja 20mg Tenoxia. Koko setti illalla. Muut lääkkeet aamulla: Cipralex 10mg, Amlodipin 10mg/verenpainelääke, Lipitor 20mg/kolesterolilääke. Temesta pois!


SUNNUNTAINA 7. KESÄKUUTA 2009

Ja vitun seesteistä!!!
Liian hyvä olikin eilispäivä, tätä pelkäsin, mutten uskaltanut sanoa. Tänään potkas taaskin kunnolla. Vaimo oli nukkunut kunnolla siinä kymmenestä kuuteen, mutta herännyt täysin voimattomana ja vapisten 'mälliunestaan'.

Ruoka ei maita eikä jaksa juuri muuta kuin maata. Mikä on sellainen väsymys, ettei jaksa nukkua tai pikemminkin kykene nukkumaan. Temestaa ei ole ottanut, illalla Seroquelia 100mg, Mirtazapinia 15mg ja 20mg Tenoxia.
Aamulla Cipralex 10mg, Amlodipin 10mg/verenpainelääke, Lipitor 20mg/kolesterolilääke.

Katsoin Lääkelaitoksen sivuja ja huomasin, että Mirtazapinia otettaessa tulisi olla erityisen tarkkana SSRI-lääkkeiden kanssa, voivat aiheuttaa voimattomuutta ja vapinaa etc. Cipralex on SSRI-lääke, jossa vaikuttava aine on
Essitalopraami. Yksi tabletti sisältää essitalopraamia 10 mg (oksalaattina).


Taulukko 1. Suomessa käytössä olevat masennuslääkkeet.
Geneerinen nimi
Trisykliset masennuslääkkeet
Amitriptyliini
Doksepiini
Klomipramiini
Nortriptyliini
Trimipramiini

SSRI
Essitalopraami
Fluoksetiini
Fluvoksamiini
Paroksetiini
Sertraliini
Sitalopraami
SNRI
Venlafaksiini
Fluoksetiini
Tratsodoni
Reboksetiini
Muut
Mianseriini
Mirtatsapiini:
Muiden serotonergisten lääkkeiden kuten SSRI-ryhmän masennuslääkkeiden (esim. sitalopraami, fluoksetiini, paroksetiini tai sertraliini) käyttö samaan aikaan mirtatsapiinin kanssa voi aiheuttaa ns. serotoniinioireyhtymän. Tämän harvinaisen, vakavan tilan oireet ovat sekavuus, kiihtymys, hyperrefleksia, pakkoliikkeet, lihasvärinä, hikoilu, vapina, kuume, ripuli ja koordinaation puute. Ota heti yhteys lääkäriin tai päivystyspoliklinikkaan, jos useita luetelluista oireista ilmenee.

Mitähän tääkin nyt hyödyttää, näitten listaaminen


MAANANTAINA 8. KESÄKUUTA 2009

Masennus & Kiinalainen lääketiede
Masennuksen aiheuttajia

Kiinalaisen lääketieteen mukaan masennuksen aiheuttaa Maksan Qin stagnaatio. Mutta mikä saa Qin stagnoitumaan?

Avioero, läheisen kuolema, työpaikan menetys – tällaiset voimakkaat emotionaaliset stressit salpaavat helposti Qin liikkeen ja ovat samalla täysin luonnollisia masennuksen syitä. Myös pitkäaikainen viha, kauna, katkeruus stagnoittavat Qin ja tuloksena voi olla hiipivä masennus. Mutta Qin liikettä häiritsevät myös monet muut modernin elämän tekijät, kuten juuri lääkkeet ja huono ruokavalio.

Masennus johtuu usein huonosta ja väärästä ruokavaliosta,mitä ei yleensä tajuta ja mihin lääkäritkään eivät juuri kiinnitä huomiota. Kiinalaisen lääketieteen kannalta masennusta voi aiheuttaa kaikki ruoka mikä kärjistää Maksan Qin stagnaatiota. Tällaisia ovat esimerksi kuumat ja kirpeät ruoat kuten kaikki sipulit, etenkin valkosipuli, tuliset mausteet (curry, mustapippuri, paprika jne.), lisäksi runsas kahvi ja alkoholi, sekä toissijaisesti Pernaa heikentävät ruoat (kylmät ja raaat ruoat ja maitotuotteet, jotka myös luovat voimakkaasti Kosteutta ja Limaa).

1990-luvulla havaittiin suuressa tutkimuksessa, että itsemurhaa yrittävillä oli lähes poikkeuksetta liian alhaiset kolesteroliarvot. Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että hyvin vähärasvainen dieetti aiheuttaa masennusta: kysymys on nimenomaan eläinrasvojen vähäisyydestä.

Kolesterolilääkkeillä lisätään siis muiden haittojen ohella masennusta. Kahvin lisäksi sokeri runsaasti nautittuna aiheuttaa masennusta.

Eräässä tutkimuksessa masennus lieveni heti, kun kahvi ja sokeri lopetettiin yhdeksi viikoksi. Ruoka-allergiat ja homeet ovat masennuksen aiheuttajia. Homeisten päiväkotien, koulujen ja sairaaloiden korjaamisen pitäisi olla kansanterveyttä parantavien ja kuluja säästävien toimenpiteiden ykköslistalla juuri homeen vaarallisuuden vuoksi. Masentuneista lapsista ja aikuisista 85 % osoittautui eräässä tutkimuksessa allergikoiksi.

B-vitamiinien puutos on tavallinen masentuneilla, erityisen tärkeitä ovat foolihappo, B 6,mutta myös B1 ja B2 ja B 12. B 6 hoitaa esimerkiksi E-pillerin aiheuttama masennusta. C-vitamiinin puutos on yleinen masennuksen syy. Liian paljon kalsiumia voi aiheuttaa masennuksen, samoin liian vähän.
Magnesiumin puutos on yleinen itsemurhapotilailla. Alhainen verensokeri aiheuttaa masennusta.

Ikävää on, että moni yleisesti käytetty lääke aiheuttaa sivuvaikutuksenaan masennusta. Näitä ovat mm. erilaiset rauhoittavatja unilääkkeet, barbituraatit, betasalpaajat, sydänlääkkeet (etenkin ne joissa on reserpiiniä), sydämen rytmihäiriöihin käytetyt lääkkeet, mahahaavalääkkeet, kortisonit, amfetamiinit,
Parkinsonin tauti -lääkkeet, kipulääkkeet, verenpainelääkkeet, reumalääkkeet, antibiootit, kouristuslääkkeet ja alkoholismin hoitoon käytetyt lääkkeet.

Hoito

Jos potilas valittaa masennusta, kiinalaisen lääketieteen terapeutti tietää siis, että perimmältään kysymys on Maksan Qin stagnaatiosta. Hän kyselee, katsoo kielen ja ottaa pulssin ja määrittelee oireiden ja merkkien perusteella, mitä muita syndroomia tai oireyhtymiä potilaalla on. Hän kartoittaa koko potilaan,
sillä kiinalaisessa lääketieteessä hoito voidaan antaa vain kokonaiskuvan perusteella. Potilaan mahdollinen unettomuus, ummetus, sydämentykytykset, pahoinvointi, päänsärky, virtsavaivat, kuukautisvaivat,
lihasssäryt, turvotukset ym. tulevat kaikki huomioonotetuiksi. Tämä on yksi kiinalaisen lääketieteen vahvuuksista – se hoitaa koko ihmistä voidakseen hoitaa yhden vaivan.

Kun oireyhtymät on määritelty, akupunktuurissa valitaan pisteet niiden mukaan. Ja yritetään valita ne pisteet, joissa yhdistyy useampi
tilan vaatima ominaisuus, ettei tarvitse pistää kovin montaa neulaa.
Masennusta hoidettaessa on rauhoitettava Maksaa ja purettava Qin stagnaatio. Silloin masennus helpottuu luonnollisella tavalla, mutta samalla lievenevät ja poistuvat myös monet muut Qin stagnaation aiheuttamat oireet. Masennusta ei siis voi hoitaa hoitamatta muitakin Qin stagnaationoireita,eikä jotain
muuta Qin stagnaation oiretta (esim. päänsärkyä tai vatsavaivoja) voi hoitaa hoitamatta samalla masennusta, jos sitäkin on.
Samalla sitten ehkä vahvistettaan Pernan Qitä, poistetaan ehkä Kosteutta ja Kuumuutta ja vahvistetaan Munuaisten Qitä ja Sydämenkin Qitä.
Diagnoosintekoon liittyen kiinalaisen lääketieteen terapeutti kyselee myös potilaan elämäntavoista ja ruokavaliosta. Hän koettaa motivoida potilasta löytämään ratkaisuja, joiden avulla tämä voisi nukkua ja
levätä enemmän ja paremmin, syödä ruokaa joka sopii hänelle paremmin (esim. tuliset mausteet, kahvi ja runsas alkoholi ja runsas punainen liha pahentavat Maksan Qin stagnaatiota ja siten masennusta), ehkä liikkua enemmän, koska liikkuminen auttaa Qitä virtaamaan paremmin ja lievittää masennusta, tai ehkä liikkua vähemmän, koska liika liikunta kuluttaa Maksan Verta ja voi pahentaa masennusta.

Elina Hytönen (Suomen Kiinalaisen Lääketieteen Liitto)



MAANANTAINA 8. KESÄKUUTA 2009


Koe-eläinpuisto Kävin tänäänkin. Vaimo oli kovin uupunut. Kävelyä kuin vanha pariskunta Pitkäniemen poluilla. Rantaan oli aidattu muutama lammas. Haisivat elämältä.

Huomenna on Taysissa MRI-kuvaus. Selvinnee se, mitä kuvauksella on selvitettävissä. Huomenna tulee myös neljä viikkoa täyteen yksinäisyyttä kotona ja ...onko siitä jo neljä viikkoa. Piti olla viikon keikka.

Mirtazapiinia ajetaan alas - ilta-annokset 15mg, ja Cipralexia 10mg ajetaan sisään. Illalla oli puhelimessa virkeämpi. Päivällä ei jaksanut mitään. Tämä on Lääketieteellistä hoitoa - onhan...tieteellistä!!!

Poljin iltasella kuntopyörää puoli tuntia.



TIISTAINA 9. KESÄKUUTA 2009
IHMISKOKEET KIELLETTÄVÄ!!!


Aamulla soitto, ei ollut nukkunut juuri lainkaan. Puolelta päivin Taysiin Kuvantamiseen. Olivat lisänneet Cipralexin aamuannoksen 15mg:aan, josta ei ottanut kuin 10, koska oli keikka Taysiin, no huomenna se lienee edessä.

Lääkepäivitys: illalla Seroquelia 100mg, Mirtazapinia 15mg ja 20mg Tenoxia. Aamulla Cipralex 15mg, Amlodipin 10mg/verenpainelääke, Lipitor 20mg/kolesterolilääke.



KESKIVIIKKONA 10. KESÄKUUTA 2009


Toisenlainen aikakäsitys
Kuukausi täynnä pitkässä niemessä. aika ei käy pitkäksi pitkässä niemessä, koska aika katoaa sen tavanomaisessa merkityksessä. Ajan tilalle ovat tulleet säännöllisesti toistuvat rutiinit, ajalla ei ole väliä. Rytmiä rikkovat lääkärien kohtaamiset kuten tänään klo 10.00 selväpäisten aikaa neurologin, jonka tapaamisesta tietää kellon olevan siinä kymmenen.

Aamiaisesta tietää, että uusi päivä on koittanut. Ruoka on hyvää ja lääkkeet! Cipralex 15mg! Neurologin jälkeen on hetki ennen lounasta, kello on silloin vanhaa aikaa noin puolen päivän seutuvilla. Syönnin jälkeen (ruoka on hyvää) puoliso tulee, kello on kai kahden paikkeilla, kysyn kun tulee. Puolison lähdettyä on päivällinen ja ennen nukkumislääkkeitä on iltapala. Lääkkeitten jälkeen on kaiketi aamu, koska saa taas lääkkeitä. Lampaat ovat mukavia. Hengittävät kovin tiuhaan, paljonkohan niiden pulssi on, ja verenpaine, ovatkohan ne potilaita kuten me muutkin.

KESKIVIIKKONA 10. KESÄKUUTA 2009


Medikalisaatio

Medikalisaatio eli ihmisen tutkimisen ja häntä auttavan toiminnan lääketieteellistäminen on yksipuolisen biologisen ajattelutavan tuottama kulttuurinen vääristymä. Tieteellisellä ajattelulla sitä ei voida perustella. Se näyttää sisältävän oletuksen, että ihminen on homogeeninen kokonaisuus, joka siksi olisi kattavasti biologisesti tutkittavissa ja siinä saatujen tuloksien pohjalta kaikissa ongelmissaan autettavissa.

KESKIVIIKKONA 10. KESÄKUUTA 2009

Sarasvuo & Kuitunen!!!
Käynti niemessä. Aamulla neurologin puheilla. MRI-kuvauksessa ei mitään poikkeavaa, muutkin toiminnot tutkimuksen perusteella ok. Siis EEG->OK ja MRI->OK. Tässä vaiheessa on siis kaiketi tukeutuminen alkuhypoteesiin. Kun nyt sitten lääkkeet arvattaisiin toimiviksi.
Vaimon kunto vaikutti kohtalaiselta, joten huomenna siis odotettavissa...?! HYVÄ PÄIVÄ!

Huomasin vasta lähdettyäni, että "Trainers House" toimii sittenkin. Olen aina pitänyt Sarasvuota huijarina, mutta niemen kahvilassa oli myytävänä iltapäivälehtiä, kummankin kannessa Sarasvuon ja Kuitusen romanssi! Kun kysyin, ostaisinko lehden, että saisi lukea hössöä enemmän, vastasi vaimoni myöntävästi: No joo!

Se oli itseasiassa ensimmäinen kerta, kun hän osoitti kiinnostustaan ulkomaailmaan!!! Vaikka juttu oli , mitä oli. Tuntuu hyvältä.

Lääkitys siis odotetun mukainen: Seroquel 100mg, Mirtazapin 15mg, Tenox 20mg - nämä illalla. Aamulla Lipitor 20mg, Amlodipin 10mg ja Cipralex 15mg.

TORSTAINA 11. KESÄKUUTA 2009

Lampaat on kivoja
Lampaat on kivoja. Kolme lammasta, kaksi vaaleaa ja yksi musta, on tuotu kesäksi niemeen aidatulle alueelle. Huomasimme tänään myös aitaukseen kiinnitetyn tekstin: Lampaat on tuotu Tottijärveltä töihin Pitkäniemeen. Työ jakautuu ruohon hoitoon ja toinen funktio on elämyksellinen. Tarkemmin ei termejä selvitetä. Se tajuaa, joka tajuaa. Niitä ei saa pelotella, mutta ne tutustuvat niemeläisiin, ja tunnistavat heidät nopeasti. Niitä saa rapsutella, ne pitävät siitä. Kokeilin ja tältä vaikutti. Lampaat ovat kivoja. Niiden haju on tuoksua, tuoksua jostain lapsuudesta, kokemuksista, jotka olivat myönteisiä.

Sarasvuon vaikutus ei ollut aavistukseni mukaan kovin pitkä. Vaimo oli kovin väsynyt ja erään kohtalotoverin poislähdöstä ikävissään. Lohdutin?, että ensi viikolla palaa takaisin.

Vaimoni on järjissään. Niemessä on potilaita, jotka käyttäytyvät ulkopuolisen silmin erikoisesti. Mieltävät maailman toisin kuin me 'normaalit'!

Olen lukenut Neil Hardwickin teosta "Hullun lailla". Hän kertoo oman tarinansa sairastumisestaan ja paljon on yhteistä kokemuksissa/oireissa hänen ja vaimon - toki mitään analogioita en vetele.

Ensi viikolla on juhannus. Tänä vuonna se on toisenlainen. Nyt eletään tätä vaihetta. "Elämä on".

Lääkitys ennallaan.


LAUANTAINA 13. KESÄKUUTA 2009



Kun ei ole voimia...

Jäykkää tavaraa. Liitän tähän linkin vaimon lääkitykseen liittyen = iltapala Seroquel 100mg (linkki) - lisäksi 15mg Mirtazapiinia ja 20mg Tenoxia.
Voimattomuus ja väsymys ovat jatkuvasti päällä. Ei ole manioita eikä skitsofreniaa, on masennus!



LAUANTAINA 13. KESÄKUUTA 2009


"Hullun lailla"
Olen lukenut Neil Hardwickin teoksen "Hullun Lailla", joka on varsin avartava. Psykiatrisesta lääkehoidosta hän toteaa näkemälläni tavalla :"Kokeillaan, niin nähdään. Lääkärit määräävät tämän tai tuon lääkkeen pohjimmiltaan näppituntumalla ja odottavat sitten kolme, neljä viikkoa nähdäkseen onko sillä mitään vaikutusta. Jos yksi lääke ei toimi, kokeillaan toista. Jos sekään ei toimi, kokeillaan kolmatta jne. Jokainen potilas toimii omana koekaniininaan".

Ja kun tuosta koe-eläinpuistomallista käytetään vielä nimitystä "Lääketiede", herää kaikenlaisia tuntemuksia. Tämä samainen koululääketiede suhtautuu kaikkeen luontaisparantamiseen kovin kriittisesti ja nimittää sitä puoskaroinniksi. Minä nimitän psykiatrista lääkehoitoa PUOSKAROINNIKSI!
Koska näillä lääketeollisuuden tuotteilla on todella vaikutuksia, jotka saattavat tuottaa enemmän tuskaa kuin 'yrttikylvyt'.

Hardwick mielestäni suostuu ehkä liikaakin painottumaan psyyken sairauteen, siis hyväksyy sen ikäänkuin annettuna. Tätä en tahtoisi tehdä, ja juuri siitä syystä, että silloin jää nähdäkseni ulkopuolelle suljetuksi jotain, jota en osaa kuvailla tai määritellä. Enkä tarkoita sairauden mahdollista somaattista syytä vaan jotain...? Sille ei minulla ole sanoja. Oleellista on kuitenkin tuo täysin kokeiluperusteinen hoito ja sen myötä koko toiminnan uskottavuus. Eihän ihmisen minuuteen kajoaminen arpalääkkeillä voi olla tieteellistä siis lääketieteellistä.

Tämä tästä tällä kertaa.


LAUANTAINA 13. KESÄKUUTA 2009

Yökylässä ja takaisin
Vaimo oli siis yökylässä. Pari viikkoa sitten hän sentään jaksoi kävellä 'mummulaan' lauantaiaamuna, nyt ei. Kävelimme puistossa rauhallisesti ja istuimme välillä. Nuoria lenkkeilijöitä oli liikkeellä juoksutrikoissaan, treenattuja. Me kävelimme käsikynkkää - vanha pari. Elämä näyttää toiselta tästä kontekstista. Minusta tuntuu, että minäkään en oikein jaksa. Hardwick kertoo kirjassaan, miten hän sairaana ollessaan vain makasi sohvallaan ja katseli tappokuvia ja pornoa. Minä en katsele pornoa, olen siis terveehkö?
Vaimo juttelee aivan normaaleita, joskin vaikuttaa jotenkin aralta jopa hoitohenkilökunnan suhteen. Kysyy minulta, mitä sanoa lääkärille tai omahoitajalle. Olen heittänyt, että vittuile! Sitä minä ainakin tässä kunnossa tekisin - hölmöähän se olisi, mutta olen jotenkin vittuuntunut koko hoitosysteemiin. Ensimmäinen lasku niemeen on maksettu, 20 päivää jotain 260 euroa muistaakseni. Vaimo ihmetteli hinnan alhaisuutta, johon totesin, ettei ruoka ja lääkkeet paljon enempää maksakaan - hoitoahan siellä ei saa. Lääkäriään ei nähnyt viime viikolla lainkaan. Ovat kysyneet, että mitä hän odottaa heidän tekevän hänelle. Eivätkö sairaalassa tiedä, mitä sairas odottaa!

Lähden huomenna käymään mökillä kahteen kuukauteen. Kesä on varmasti saanut vapaat kädet. Tosiasiassa menen opastamaan poikaa ja tyttöystäväänsä käytänteisiin, jos/kun menevät juhannusta viettämään. (Vaimo ja minä emme mene.)
160km suuntaansa, mutta onpa vaihtelua, ja saan nähdä nuoria ja kuulla puheitaan. En sitten mene niemessä käymään kaiketi.
Vaimon vein alkuillasta niemeen ja kävimme katsomasa lampaita.

Lampaat ovat kivoja. Tuntuu että tunnistaisivat minut. Eläviä lampaita.

SUNNUNTAINA 14. KESÄKUUTA 2009

Välipäivä
Tuli ajeltua yli kolmesataa kilsaa. Tapasin pojan ja tämän tyttöystävän. Kiva nähdä ja kokea muutakin kuin tätä putkea, tosin vaimoa en sitten tavannut, mutta kännykkäyhteydessä olimme pitkin päivää ja vielä kaiketi illalla.

Mökki ei ollut niin ruohottunut kuin pelkäsin. 'Lapset' suhtautuivat positiivisesti juhannukseen maaseudun 'rauhassa'. Toivottavasti kaikki sujuu mukavasti: eivät polta mökkiä, eivät huku sauna-uintireissulla, eivät kohella - no eivät, huoltavat hieman ympäristöä, antavat lintujen pesiä rauhassa. - No joo...

En nähnyt tänään sitten lampaita - huomenna sitten. Montako helvetin viikkoa tätä rumbaa on jo kestänyt!

Kevennys: Pidä jääpuikkoa pari viikkoa perseessä, kolmannella jo alat sitä kaivata...naurua - ehe...


MAANANTAINA 15. KESÄKUUTA 2009


Pohdintoja
Ajattelin kerätä tuon otsikon alle päähän pälkähtäviä. Jospa niillä olisi käyttöä joskus.

Psykiatrinen lääkehoito kestää yleensä useita kuukausia. Miten on tieteen metodein todennettu, että mahdollinen parantuminen johtuu ko. lääkkeistä?

Ihminen on kohtalaisen monimuotoinen olio ja jo pelkästään aika voi olla muuttuja, jolla voitaisiin yhtä perustellusti mahdollinen parantuminen selittää.

Korrelaatio ei ole sama kuin kausaalisuhde! Esim. vuoden aikana saattaa elimistö balansoitua muustakin syystä kuin arvauslääkkeistä, mutta joku kausaalisuhde on näköjään lanseerattu varsin tehokkaasti. Ja onhan nimikin LÄÄKEtiede, jonka alla ko. puuhastelu tapahtuu.

MAANANTAINA 15. KESÄKUUTA 2009

Suvessa sataa
Tuli käytyä tuli. Sateinen ja kylmä sää ei innostanut edes lampaita katsomaan. Huonosti nukuttu yö vaimolla. Kahden aikoihin torkuskelua, toki mällillä nukahtaa, mutta millaiseen uneen. Aamun 'lepopulssi' edelleen yli 100! Tuntuu epätoivoiselta. En ole mikään Jeesus minäkään, siis vaikka tiedän, että positiivisuutta tulisi viljellä, niin mistäs tempaat, kun vituttaa itseänikin niin pirusti, jos termi nyt sallitaan, ja onko edes oikea. Terapiaa, siis jotain sellaista, missä asiantuntija ja potilas kohtaavat ei ole saanut koko aikana - ei itse asiassa ollenkaan. Omahoitaja - sairaanhoitaja - on ainoa, jonka kanssa on mahdollisuus keskustella, puoli tuntia tänään - juuri kuulin. En vähättele yhteyttä, mutta on se perkele ihmeellistä, ettei kouluja käyneitä ammattilaisia kohtaa kuin inumalla, ja silloinkin on kyse lääkkeiden lisäämisestä tai vaihtamisesta.
Niin unettomuutta on nyt parannettu yli kuukausi oikeen tehtaan puolesta, mutta ei ole tullut lasta eikä paskaa. (Vaikutaako, että vistoo?!) Niin tekeekin, ja tämä turhautuminen, kun ei itse kykene auttamaan. Taysissa on tietääkseni unipatja, siis patja, jolla kyetään mittaamaan unenaikaiset reaktiot, unirytmi. Se on kaiketi tarkoitettu uniapneapotilaille eikä mentaalihäiriöisille!


TIISTAINA 16. KESÄKUUTA 2009


Juhannuksen alla - tila huono.
Jännittää, mikä on 'työtehoseuran' seuraava siirto, kun vaimo ei nuku mällilläkään. Viime yönä 5-6:n välillä oli hakenut apua unettomuuteensa - oli saanut Temestaa 0,5mg. Oli sitten torkkunut pari tuntia, käynyt aamiaisella, mutta ei jaksanut mennä aamupalaveriin (yhteis-), vaan meni sänkyyn. Tänään pitäisi sitten nähdä lääkäri!!!

Niin jännittää, mikä tulee olemaan lääkemällin muoto tästä eteenpäin. Nythän se on: Seroquel 100mg, Mirtazapin 15mg, Tenox 20mg - nämä illalla. Aamulla Cipralex15mg, Lipitor 20mg, Amlodipin 10mg .

Niin ja pulssi aamusella yli 100; tätä on nyt kestänyt useamman kuukauden! On siis ollut ympärivuokautisella juoksulenkillä jo kuukausia, kotona se oli tammikuussa 60-70!!! Kauanko kestää sydän?
Paino pudonnut 7kg muutamassa kuukaudessa, vaikka syö säännöllisesti eikä ole ollut ylipainoista tyyppiä


TIISTAINA 16. KESÄKUUTA 2009


Sähköshokkia?
Ei niin huono kuitenkaan? Kävin iltapäivällä. Olin taas kirjaa viisaampi. Olin lukenut William Styronin "Pimeän kuva - muistelma hulluudesta". Rankkaa tekstiä, joka oli syytä lukea loppuun, jotta sai nukutuksi. Toivoa on sittenkin.

Vaimo oli reippaampi iltapäivällä kuin aamulla. Lääkäri oli päättänyt, että huomisesta koko mielialasetti syödään iltapalaksi. Eli Cipralex 15mg, Seroquel 100mg, Tenox 20mg ja Mirtazapin 15mg. Jotenkin tuntuu, että helvetin viisaita täytyy lääkäreiden olla, kun tuommosta mälliä tunkevat pieneen ihmiseen; ja ihminen vaikuttaa olevan vielä älyissään!Oli puhunut ECT:n käytöstä, mikäli uni ei käänny normaaliksi - hurjaa on terapia Pitkässäniemessä! Ja kun alussa puhuttiin viikon keikasta.

KESKIVIIKKONA 17. KESÄKUUTA 2009


Aika kuluu 12.5.-17.6.
Neljän maissa haettu jälleen 0,5mg Temestaa, että nukuttaisi. Aamun Cipralex 15mg siirrettiin sitten iltaan. Katellaan...!

Mulla särkee päätä.

Ps. niin jäi sanomatta, että aamupulssi oli 117!

KESKIVIIKKONA 17. KESÄKUUTA 2009


Valon pilkahduksia
Sain juuri tekstarin: "Tää on ollut paras päivä aikoihin."

Illalla otettavaksi tulee: Mirtazapin 15mg, Seroquel 100mg, Tenox 20mg ja aamulla pois jätetty Cipralex 15mg.
Toivotaan parasta.

TORSTAINA 18. KESÄKUUTA 2009

Juhannuksen aaton - aatto
Päivä, joka on mennä vuosina ollut jo mökille menoa. Tänä vuonna on toisin. Puuhastelin tuossa 'kotitöitä', tyhjensin tiskikoneen, täytin sen ja vielä on roskien vienti sekä vanhojen lehtien kärrääminen säilöönsä. Kukkia kastelin eilen, joka viikko olen imuroinut, pyykkiä en ole pessyt - on riittänyt kaapeissa.
Mattoja tamppasin kai kerran. Miten tuo kaikki luontui aikaisemmin?
Kompuuttoripöytäni on kuin hurrigaanin jäljiltä.

Jos olisin yksineläjä, varmasti söisin enemmän ulkona, siivouttaisin asunnon kerran kuussa, kahdessa viikossa, viikossa? Enpä tiedä. Nyt käyn kaupassa säännöllisesti kolmisen kertaa viikossa. Tänään menemme Nokialle yhdessä Juhannusruokia ostamaan - niin on parempi, kun vaimo tulee kotiin mahdollisesti kahdeksi yöksi. Matot ovat yleensä pestyt tähän aikaan kesää - nyt ei pestä ainakaan rannassa. Minä en pese. Jos pestään, niin pesulassa, tai ostan uudet, saas nähdä. Ikkunat ovat kuulemma talven jäljiltä - onneksi emme asu kadun varrella - hyvin näkyy.

Viime yöstä ei kuulunut kummempaa, "ehkä se oli vähän parempi". Eilen kattelin miten kilpirauhasen liikatoiminta oirehtii: sopisi kuvaan!

LIIKATOIMINNAN OIREET
Väsymys
Hikoilu, alentunut lämmönsieto, jano
Lämmin kostea iho
Lisääntynyt ruokahalu, mutta usein painon lasku, vilkastunut suolen toiminta
Sydäntykytys, rytmihäiriötaipumus, varsinkin eteisvärinä
Hermostuneisuus, unettomuus
Käsien vapina
Hauraat helposti irtoavat hiukset
Hengenahdistus
Suurentunut kilpirauhanen (=struuma)
Lihasheikkous

Entäs lisämunuaiset!

Mitä oireita "lisämunuaisten uupumus" aiheuttaa? (Klikkaa)



Masennus:

Oireet
Masennus on monimuotoinen sairaus, joka voi oirehtia hyvin monella tavalla. Masentuneella voidaan todeta masennuksen lisäksi mm. seuraavia oireita:

Kyvyttömyys nauttia sellaisista tekijöistä, joista aiemmin on saanut mielihyvää
Jatkuva epänormaali väsyneisyys ja jaksamattomuus
Itseluottamuksen puute
Syyllisyydentunne, jolle ei ole erityisiä perusteita
Ajatusten pyöriminen kuoleman ympärillä tai itsetuhoinen käyttäytyminen
Keskittymiskyvyttömyyttä, joka voi ilmetä päättämättömyytenä
Unettomuutta tai unihäiriöitä
Ruokahalun muutos (lisääntyminen tai väheneminen), johon liittyy painon muutos
Psykomotorinen muutos, joka voi olla joko kiihtyneisyys tai hidastuneisuus
Kaikkia yllä mainituista oireista ei todeta kaikilla masentuneilla, ja toisaalta joitakin oireita voi olla henkilöillä, jotka eivät sairasta masennusta. Jotta voitaisiin puhua varsinaisesta masennustilasta tulee oireiden kestää yhtäjaksoisesti vähintään kaksi viikkoa.

Valitse sairaus, mikä tuntuu kivoimmalta! Kaikki käy - anything goes!

Ps. Kun masennuksen oireita tarkastelen, olen tukevasti sitä mieltä, että esim. 1) masennusta ei esiintynyt ennen unettomuutta! 2) Kaikki tautiin kuuluvat oireet ovat todellisuudessa unettomuuden jälkeisiä - en sano seurauksia, mutta jälkeisiä. Kun ihminen kärsii unettomuudesta niin, että parin viikon aikana ei nuku kuin muutaman (2-3) tunnin yössä, niin käy kenelle tahansa niin, että alkaa ilmetä ahdistusta etc.
Tätä ei mielestäni diagnoosia tehtäessä ole huomioon otettu!


PERJANTAINA 19. KESÄKUUTA 2009

Juhannusaattoaamu
Kerrostalo on ollut kovin hiljainen jo puoli vuorokautta. Hiljainen tämä on aina, mutta juhannus tuntuu hiljentäneen talon täysin. Joskus puolenyön aikaan katselin parvekkeelta talon ulkoista olemusta. Ei ainuttakaan valoa ikkunoissa. Meillä oli ainoat.
Kello on nyt vähän yli yhdeksän. Kahvi on juotu ja pekonit ja munat paistettu. On puheltu aamupuhelu niemeen. Verenpaineet 128/80, ja pulssi 90.

Ikkunasta avautuu vihreä suurten puiden matto näkymäksi. Keskikesä. Sataa vettä. Tietokone ropistaa kaiketi jotain päivitystä melkein häiritsevästi. Aukaisin oven parvekkeelle. On hiljaista, kone ropisee. Lintujen ääniä metsiköstä. Ei kulkijoita kävelytiellä. Hiljaista.

Kahdeltatoista haen vaimon. Pitäiskö ostaa jotain pientä vielä mennessä.

LAUANTAINA 20. KESÄKUUTA 2009

Juhannus
Juhannus on ollut sateinen. Ei ole minua haitannut, mutta huomenna on "Kesäpäivänseisaus". Nyt on päivä pisimmillään, ja tästä se alkaa lyhentyä. Valo.

Olenko pessimisti, kun sanon, että hetki vain ja syksyn pimeät illat ovat käsillä.

Puut ovat nyt kirkkaimman vihreitä, ja hetken kuluttua väri muuttuu, tummuu ja kellertyy. Muuttolinnuista nopeimmat lienevät jo lähteneet - pohjoisen kahlaajia? Niin se vain on, ajan kierto, jos ilmaisu käy.

Toukokuusta asti olemme eläneet päivän kerrallaan odottaen, että jospa huominen olisi hyvä päivä. Eilen oli olosuhteisiin nähden hyvä päivä. Hain vaimon, joka oli jaksavainen. Yökin sujui kohtalaisesti, nousi tosin kahden aikaan ottamaan Temestaa 0,5mg, kun uni ei riittänyt, vaikka perusmällin oli ottanut puoli kymmeneltä.


Lapset(!) kavereineen ovat mökillä. Olimme yhteyksissä. Asvalttiporukkaa, mutta pääasia, että olivat itse positiivisia. Poikakin on jotenkin jäänyt mökkielämän taitoja paitsi, kuitenkin kaiketi porukan osaavin - tiedä häntä.
Satelee keski-suomessakin.

Pitäisi keittää makkarasoppaa.



LAUANTAINA 20. KESÄKUUTA 2009

Panos ja varmistin

Seroquel 100mg, Mirtazapin 15mg, Tenox 20mg,
Cipralex 15mg - ja Temesta 0,5 mg.
...että iltapalaksi ja 'yönälkään'.


LAUANTAINA 20. KESÄKUUTA 2009


Kun en jaksa uskoa
Muistelen vaimoni oireilua viime syksystä alkaen, ja minun on yhä vaikea hyväksyä helpointa diagnoosia - masennus. Noita kirjallisuudessa mainittuja oireita en saata muistaa. Ilon puute, jota pidetään yhtenä keskeisistä oireista, en havainnut. En havainnut myöskään kiinnostuksen puutetta elämän vaihtoehtoihin. En itsetunnon alentumista - päinvastoin, hoidettuaan isälleen vakipaikan vanhainkotiin, hän jatkoi huolehtimistaan vielä hoitopaikassa ja koki pikemminkin mielihyvää saatuaan opastetuksi joitain hoidollisia käytänteitä näille itseään nuoremmille hoitajille - alan ihmisiä kun oli ollut, eikä aivan kykenemättömimmästä päästä.

Jos jotain paineita ilmeni, niin ne liittyivät laatuun isänsä hoidossa, jota ei aina pitänyt parhaana mahdollisena - usein syystä. Hän ei ole koskaan ollut hyvä nukkuja, ja viime syksynä uni heikkeni niin, että hänen tuli turvautua silloin tällöin nukahtamislääkkeisiin. Normaalilla vuosittaiskäynnillä, johon liittyi kolesterolin tarkistus, hän tuli kertoneeksi huonosta nukkumisestaan, joka ei silloin vielä ollut nykyisen tapaista, omalääkäri määräsi Mirtazapiinia 15mg ja ilmoitti syyksi masennuksen.

Tuolla pienellä annoksella oli se vaikutus, että unihäiriöt poistuivat, mistä syystä noin puolentoista kuukauden jälkeen hän päätti lopettaa lääkkeen syönnin keventämällä annosta kuten kuuluikin. Vierotusoireita ei ilmennyt.

Noin kuukauden elimme kutakuinkin tasaista elämää. Kävimme yhdessä luistelemassa ja hiihtämässä. Vaimo lisäksi teatterissa ja olisi tahtonut minutkin enemmän kulttuuririentoihin. Siis hän oli kiinnostunut asioista ja osasi nauttia elämästä, isänsä suhteenkaan ei ollut huolissaan, ja oli jättänyt vierailuja huomattavasti aikaisempaa vähemmälle. Sitten noin kuukausi lääkkeen syönnin lopettamisen jälkeen tapahtui eräänä yönä se, mistä nykyinen rumba alkoi.

Hän heräsi yöllä hikisenä ja koki rinnan ympärillä puristavaa tunnetta, kädet olivat puuduksissa. Oireet viittasivat sydänperäisiin ongelmiin. Tilasin ambulanssin ja menimme ensiapuun. Mitään hälyttävää ei kuitenkaan havaittu.
EKG oli normaali ja passitus kotiin. Samalla viikolla tapahtui toinen samanlainen tapaus. Vaimoni alkoi jo pelätä nukkumaan menoa - mielestäni syystäkin, kun tarkempiin tutkimuksiin ei katsottu olevan aihetta, vaikka kokemansa oli todella pelottavaa. Uni alkoi huonontua jatkuvasti, ja päiväväsymys oli luonnollista ja jaksaminen niin fyysisesti kuin henkisestikin paheni.
Rasitusergometri otettiin parin viikon nukkumattomuuden jälkeen. Se keskeytettiin lepopulssin ollessa 110 ja rasitus-sykkeen noustessa lähes heti korkeaksi. Silloin päätti omalääkäri lisätä masennuslääkettä, koska masennus oli pahentunut - vaimoni ei ollut Mirtazapiinia edes käyttänyt kuin satunnaisesti 'sydänoireitten' pelästyttämänä, ja unettomuuteen silloinkin.

Vielä kerran ensiapuun, jossa avuton naislääkäri tylytti: ettei ole mitään syytä jatkotutkimuksiin todeten asian olevan loppuunkäsitellyn!

Vaimollani ei ollut itsetuhoisia ajatuksia eikä elämän merkityksettömyyden tuntemuksia, pikemminkin suurta hätää oireistaan, jotka oli mielestäni jätetty hoidon suhteen vähälle huomiolle. Hoidoksi oli kirjoitettu mielialalääkettä, joka ei auttanut!

Omalääkärin diagnoosi oli masennus, joka näkyi seuraavan kaikkia hoitokäytänteitä.

Nyt kun Masennusta on sairaalassa hoidettu toista kuukautta myrkkypanoksilla, on tilanne nukkumisen suhteen jollain tapaa parantunut, mutta minkä kustannuksella. Edellisessä postauksesa on mälli, joka on tungettava joka ilta kurkkuun, jotta taintuisi parhaassa tapauksessa muutamaksi tunniksi.

Mutta syy on varmasti psyyken tiedostamattomalla puolella, ja sieltä sitä onkin kiintoisaa tonkia?
Se on päättymätön tie.
Eihän diagnoosi voi olla väärä.
Masennushan on niin yleistä!

Ps. Masennus eli depressio tarkoittaa oireyhtymää, jossa masentuneisuuden tunne vallitsee useiden päivien ja viikkojen, jopa kuukausien ajan. Useimmiten oireyhtymään liittyy samanaikaisesti mm. unettomuutta, väsymystä, itsetunnon heikentymistä sekä itsetuhoisuutta joko ajatuksina tai tekoina. Masennuksen taustalla voi olla elimellisiä sairauksia, mutta yleensä erityistä aiheuttajaa ei ole todettavissa.

Diagnostiikka
Masennustilan diagnoosi perustuu ensisijaisesti keskusteluun, potilaan yleisilmeeseen ja aiempaan sairaushistoriaan. Lääkärin apuvälineiksi on lisäksi kehitetty useita käyttökelpoisia depression tunnistamiseen tarkoitettuja seulontamenetelmiä, esimerkiksi DEPS, Beckin ja GHQ-12. Diagnoosikriteerien täyttyminen (ICD-10) edellyttää, että alla luetelluista oireista kohdan 1 lisäksi vähintään 4 muuta täyttyy. ( OBS! )

Beck :in depressioasteikko
1. Masentunut mieliala (vähintään 2 viikon ajan) - EI
2. Mielenkiinnon tai mielihyvän väheneminen - EI
3. Painon nousu tai lasku (>5 % kuukaudessa) tai merkittävä ruokahalun muutos - EI
4. Unettomuus tai liiallinen nukkuminen - KYLLÄ
5. Kiihtyneisyyttä tai hitautta - EI
6. Väsyneisyyttä ja voimattomuutta - EI
7. Syyllisyyden ja arvottomuuden tunteita - EI
8. Keskittymiskyvyttömyyttä, päättämättömyyttä - EI
9. Toistuvaa kuoleman ajattelemista - EI
10. Itseluottamuksen tai omanarvontunnon väheneminen - EI

http://www.poliklinikka.fi/?page=1539839&id=4181430

Oirekuvastosta VAIN UNETTOMUUS on tunnistettavissa ennen hoitoa alkaneeksi!



SUNNUNTAINA 21. KESÄKUUTA 2009

Unesta
psykiatri Kristiina Nikkola:PSYKIATRIAA SAIRAANHOITAJILLE

UNIHÄIRIÖT

Unen merkityksestä
Vuorokautisen unen määrä vaihtelee iän mukaan. Aivan vastasyntyneet nukkuvat jopa 20 tuntia vuorokaudessa, 2-3-vuotiaat n. 12 tuntia ja varhaisesta aikuisiästä lähtien ihmisten unen tarve on keskimäärin hieman vajaa 8 tuntia/vrk. Vaihteluväli on kuitenkin suuri, jopa neljästä tunnista aina yhteentoista. Tarve vaihtelee myös tilanteen muukaan: rasittava työ, toipilasvaihe, raskausaika yms. tekijät voivat lisätä sitä parikin tuntia.

Yöuni jakaantuu rakenteeltaan neljään ns. rauhallisen unen tasoon ja REM (rapid eye movements)-uneen. Normaalisti nukahtamisviive on 5-15 minuuttia, jonka jälkeen vajotaan kevyemmistä syvempiin unitiloihin, ja keskimäärin 90 minuutin kuluttua alkaa yön ensimmäinen REM-unijakso, jonka aikana aivot ovat muihin univaiheisiin verrattuna aktiivisessa tilassa. Sen jälkeen nämä unisyklit REM-unen alusta seuraavan REM-vaiheen alkuun kestävät kukin n. 90 minuuttia. Yön edetessä syvät univaiheet vähenevät ja REM-unen osuus kasvaa. On oletettu, että syvät univaiheet palvelisivat fyysistä ja psyykkistä elpymistä ja lepoa, REM-vaiheet taas auttaisivat mieleenpainamista, oppimista ja psyykkisen tasapainon säilymistä. Unia nähdään pääasiassa REM-unen aikana.

Unettomuus

Unettomuus on varsin tavallinen oire: siitä kärsii n. 30% väestöstä joskus siinä määrin, että hakee siihen apua, ja n. 5% aikuisväestöstä potee kroonista unettomuutta. Unettomuus ei ole sairaus, vaan oire, eikä useinkaan edes erityisen sairauden oire. Ns. pseudounettomuus ei ole harvinaista: siinä potilas valittaa vuosikausia kestävää unettomuutta, vaikka itse asiassa nukkuu varsin hyvin eikä ole päivisin erityisen unelias. Etenkin vanhuspotilaille tällaisesta "univaikeudesta" voi tulla pääasiallinen puheenaihe ja elämänsisältö. Toinen tavallinen unettomuuden muoto on ns. psykofysiologinen unettomuus, josta kärsivän potilaan on vaikea nukkua omassa sängyssään, mutta esim. matkoilla hän saattaa nukkua mainiosti. Tavallisesti kyse on negatiivisesta ehdollistumisesta omiin nukkumaolosuhteisiin: potilas pelkää unettomuutta ja jännittää vuoteeseen menoa. Tähän auttaa käyttäytymisterapia.

Lääkkeet voivat aiheuttaa unettomuutta: esim. eräät beetasalpaajat, mielialalääkkeet, astmalääkkeet (sympatomimeetit) ja luonnollisesti piristeet vaikuttavat tällä tavalla. Kofeiinin ja/tai alkoholin runsas käyttö ovat myös yleisiä unen häiritsijöitä. Oma lukunsa ovat erilaiset somaattiset sairaudet (kipu, kutina, tiheä virtsaamistarve, levottomat jalat, verenkiertohäiriöt jne.) sekä luonnollisesti olosuhdetekijät (meteli, väärä lämpötila, epämukava vuode). Paradoksaalisesti myös unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö saattaa häiritä unta. Moniin psyykkisiin sairauksiin liittyy unen häiriintyminen. Masennukseen liittyy hyvin tyypillisesti etenkin varhaista heräämistä. Ahdistuneisuus oireilee usein nukahtamisvaikeutena ja herkkänä heräilynä. Psykoosi voi alkaa täydellisenä unettomuutena, ja maniaan liittyy hyvin vähäinen unen määrä. Joskus depressio oireilee runsaana nukkumisena, joka on kuitenkin pinnallista ja levotonta. Pakkoneuroottisilla potilailla on todettu samantyyppistä unen rakenteen poikkeavuutta kuin depressiosta kärsivillä.



SUNNUNTAINA 21. KESÄKUUTA 2009


2. Juhannuspäivän iltana
Vein vaimon niemeen kahden yön lomaltaan. Totesi tämän päivän olleen paras sairaala-aikanaan. Heitti vielä, että ensi viikonloppuna mennään mökille ja otetaan mällit mukaan. Tuntui hyvältä, mutta en voi olla ajattelematta mälliä, joka on kohtalaisen unen edellytys, miten kauan pakettia jauhetaan, ja miten se ajetaan alas edes kohtuulliseksi.
Aurinko laskee suurten puiden taa, ja maisema on rauhallinen. Minäkin olen rauhallinen nyt.
Päivät ovat edenneet kutakuinkin niin, että hyvää päivää on seurannut huonompi, se ehkä kuitenkin mielessäni.
Keskiviikkona pitäisi olla hoitoneuvottelu, johon kaiketi osallistun. Kotiin mällin kanssa vai...? Saapa nähdä.

Miksi niin vastustan masennusdiagnoosia? En minä sitä vastusta, kunhan voisin olla varma sen oikeellisuudesta, mutta kun en ole. Sen verran olen lukenut alan kirjallisuutta, että tiedän po. diagnoosin tuottavan kiehtovia malleja selittää käyttäytymistä. Itse asiassa olen jopa itsekin pohtinut mitkä kaikki ilmiöt olisivat 'selkeitä' oireita orastavasta masennuksesta. Analyysi olisi kiehtovaa. Tapahtumat saisivat selityksen piirteistä, jotka olisi tullut havaita jo ennakkovaroituksina. Kiintoisaa. Mutta mikseivät tietyt ilmiöt sitten tuottaneet joskus aikoinaan mitään, vaikka niillä jos millään olisi selkeä traumaatinen funktio. No, nehän jäivätkin alitajuntaan ja vapautuivat kaikella voimallaan, kun mitta oli täysi - tarvittiin vain yksi pisara. Mieli on sellainen. Tämä on liian kiehtovaa ollakseen muuta kuin terapeutteja varten. Kaikki elämän ilmiöt voitaisiin siis selittää piilotajunnalla ja sen kujeilla. Liian houkuttelevaa. Hyljätyksi itsensä kokenut lapsi. Ristiriitainen isäsuhde. Kaunokirjallisuutta tuotetaan tuolla metodilla, mutta sairaus - unettomuus. Ei. Vielä ette ole minua saaneet. Vielä en ole joukoissanne.


MAANANTAINA 22. KESÄKUUTA 2009

Hoitoneuvottelua odotellessa.
Ollaan kaiketi kotiuttamassa - vaimoa. Ylihuomenna on siis hoitoneuvottelu, johon osallistun. Annoin eilen vaimolle eilisen 'epäilypostauksen' vietäväksi omahoitajalle ja lääkärille. Siinä siis epäilin diagnoosin oikeellisuuta - masennus.

Tänään omahoitaja oli kommentoinut kaiketi kirjoituksen luettuaan, että jos sulla ei masennusta siis ole, niin ei sun paikkas täällä olekaan. Asian kuultuani olin jo menossa konsultoimaan mainittua hoitajaa.
Postauksesta tuli käydä ilmi, että unettomuus, johon toki oli jokin syy, oli ajallisesti ennen masennustyyppisten oireitten alkamista. Lisäksi en ollut kieltänyt masennuksen mahdollisuutta, kun vain minut diagnoosin oikeellisuudesta kyettäisiin vakuuttamaan.
Minä epäilin ja epäilen yhä. Jos unettomuutta tuossa mitassa ei voida pitää sairautena, niin mitä se on!
Jos henkilökunnan kanta on, että hoito on mahdollista vain, jos masennus myönnetään, ja muussa tapauksessa 'pelistä pois', on mielestäni kyseessä heitteille jättö!
Omalääkäri totesi lähetettä kirjoittaessaan, että tuo unettomuus tulee hoitaa pois, niin sen myötä alkaa niin mieli kuin kehokin parantua. Minusta lohdullinen asenne, johon tukeuduimme, koska uupumus ja epätoivo olivat jo jokapäiväisiä. Mutta kuten olen aiemmin todennut, Taysin perus-sairaalan psykiatrit, joille lähete osoitettiin, käänsivät sen potilasta näkemättä Pitkäniemeen, jossa meidät vastaanotettiin ilmeisesti masennusdiagnoosilla - ja siihen perustuvaa oli sitten hoitokin.

Eikö unettomuuden hoito sitten olekaan psykiatrisen sairaalan toimialaa? Jos ei, niin tulee kai sairas ihminen osoittaa paikkaan, jossa hän saa asianmukaista hoitoa!

Ps. kuten eilen epäilin, tänään ei ollut sitten enää hyvä päivä - väsymystä, jaksamattomuutta.

Ps1. Olen ajatellut, että jos minä en olisi säännöllisesti käynyt vaimoa katsomassa - kerettiläisine mielipiteineni - hänelle oli puolentoistakuukauden aikana kyetty tuottamaan sairaus kuin sairaus, eikä hän sitä kyseenalaistaisi.
[Olen joskus lukenut kirjan "Minuuden riistäjät - Tutkielma totaalisista laitoksista" (Erving Goffman), joka kertoo vankiloiden ja mielisairaaloiden manipulaatiomahdollisuuksista.]



KESKIVIIKKONA 24. KESÄKUUTA 2009


KOTIIN!
Hoitoneuvottelu pidettiin. Vaimo olisi kotiutettu viikonlopulla tai ensi viikolla viimeistään. Totesimme, että olemme valmiit lähtemään tänään, mikä tuli kaiketi yllätyksenä.
Mälliresettit kirjoitettiin, ja avohoito järjestettiin. Ensimmäinen tapaaminen on ensi maanantaina.

Huomenna on puhuttu lähdettävän mökille toisiin maisemiin. Toivottavasti maiseman vaihto on terapeuttinen.

Asiaan palannen, kun taas olen koneen saatavilla.
Hyvää kesää meille.



SUNNUNTAINA 28. KESÄKUUTA 2009


Siviilissä


25.6. Ensimmäinen päivä laitoksen ulkopuolella. Vaimo nukkui yön kohtalaisesti: Mälli + 0,5mg temestaa – sillä kuuteen aamulla. Ajelimme mökille, jonka näkemistä hän ei ollut tilanteen pahimmillaan ollessa enää edes uskonut.

Olen uinut muutaman kerran. Tuntuu hyvältä. Ystävä soitti ja kertoi kokemuksiaan lääkemafiasta.
Oli kokenut varsin rankkoja, mutta nyt koki elävänsä, ja syynä oli löytynyt lääkäri, joka uskalsi kyseenalaistaa myrkkyjen purkamisen.

Ehkä kesän parhaimpia iltoja – myös sään suhteen. Ei tunnu missään juhannuksen menetys viime viikolla . Aurinko on metrin päässä laskeutumistaan, kuumuus on hellittänyt.

Olen ajatellut, että todellisuudessa vaimon tervehtyminen riippuu siitä, valitseeko hän minun näkemykseni vai instituution – tietävän mallin.

Vieläkään hän ei uskalla jättää Cirpaleksia aamuun, vaikka olen sitä suositellut apteekin proviisorin ohjeistamana – on liian sisäistänyt laitosdogmit, joihin minä taas en vielä laitostuneena ole alisteinen.

Kello on 20.05. Eläminen tuntuu hyvältä. Aina toivoo parempaa, mutta…

26.6. Hellettä. En valita, vaikka nämä lukemat ovat vanhalle ihmiselle liikaa. Suomen helle on erilaista kuin etelän, näin arvelen. Yö sujui hyvin. Lääkeannos vain on mitä on. Asiaa tullaan tarkastelemaan vielä kesän aikana. Jukka Alihankaan olin yhteydessä toissa päivänä – käynemme luonaan heinäkuussa.

Tyhjensin paskahuusin. Oli varmaan toissavuotisiakin paskoja hajusta päätellen, piilotin peltoon.

Hirsitalo pitää kohtuullisesti viileyttä, kun ei auo ovia suotta.

Michael Jackson sitten kuoli. Nyt juomme Kamomilla teetä. Kello on 19.40.



Kotona 28.6.
Vaimo on ollut toipilas, siis väsyy helposti. Yöt ovat sujuneet mukavasti, mutta aamulla on kuitenkin uupuneen oloinen. Tänään olemme puhuneet, että Cipralex jätetään aamuun. Saapa nähdä, kun ilta koittaa.
30C:n helle on kyllä liikaa. Yöllä pidämme ikkunoita auki.

Huomenna siten Avohoitoon - pääsemme molemmat - en ole vieläkään vakuuttunut diagnoosista.


MAANANTAINA 29. KESÄKUUTA 2009

Terapoitavana
Vaimo on voinut hyvin - tilanteeseen nähden. Kävimme keskustelemassa tilanteesta Niemen "Rajapinnassa". Kaikkineen siviilissä olo on tuonut takaisin jotain siitä arjesta, mikä oli jo kadoksissa. Tuntuu hyvältä. Tosin, kun on tuntunut hyvältä, kohtalo on potkinut takaisin.

Edelleen syödään Seroquelia 100mg, Mirtazapinia 15mg, Tenoxia 20mg, Cipralexia 15mg, ja tarpeen mukaan Temestaa 0,5 - 1mg öisin. Näistä pääseminen askarruttaa minua. Ehkä aikaa hoitaa, tosin vaihtoehtoja olemme etsimässä kuten edellisessä postauksessa totesin.


SUNNUNTAINA 5. HEINÄKUUTA 2009


Ei niin pitkää pimeetä...
Ei ole kulunut kahta viikkoa siitä, kun vaimo vapautui sairaalasta, ja on kuin toinen ihminen. Itseasiassa kuin se entinen. Yllättävää aktiivisuutta on ilmennyt mökkimiljöössä. Luonto paras parantaja? Uni on ollut nappipohjaista, mutta Temestaa ei ole kaivannut viikkoon. Vähensi itse verenpainelääkettä 0,5mg, jota lisättiin niemessä. On jaksanut, vaikkei maratonille vielä treenaakaan. Olin sitä mieltä, että syödäänpä se kesken jäänyt Nexium loppuun - pitäisi auttaa vitamiinien imeytymiseen, etenkin B12:n ja B6:n, jotka ovat tärkeitä hermostolle. Minusta on ajoittain tuntunut, että käskyttäminen on kuin ennen vanhaan.

Olen lukenut Jukka Tontin väikkäriä "Masennuksen arkea", enkä vieläkään ole "alakuloa" vaimolleni diagnosoimassa.

No pääasia on, että elämä tuntuu taas. Ehkä tuosta koetusta on jotain opittu - oli diagnoosi, mikä tahansa.


MAANANTAINA 3. ELOKUUTA 2009


Elokuun alussa
Liki kuukausi edellisestä. Heinäkuu on ollut hyvää aikaa. Vaimo nukkuu hyvin - vaikka lääkkeillä. Mirtazapin 15mg, Seroquel 100mg, Tenox 20mg ja Cipralex 15mg. Varalla Temestaa, jota ei ole juuri tarvittu.

Voimat ovat palanneet liki entiselleen ja päivät ovat kuin silloin joskus - hyvin.
On tapaamassa uutta terapeuttiaan eka kertaa. Niemessä siis ei enää käytäne.

Saapa nähdä, mitä uusi ihmissuhde tuo elämään. Terapiana on toiminut mökin marjat, sienet ja pikku puuhastelut - ja sitten uimaan.

Ps. Cipralexia kokeiltiin siirtää aamuun, mutta tuntui vaikuttavan uneen, joten palautettiin illaksi. Jossain vaiheessa tulee eteen Tenoxin pudotus - että saapa nähdä.


TIISTAINA 11. ELOKUUTA 2009


Prozagia
Tuli vihdoin luetuksi Andrew Solomonin palkittu "Keskipäivän DEMONI" - Masennuksen atlas. Yli 600 sivua depressiosta. Varsin perusteellinen teos masennuksesta, sen monista muodoista, hoitomuodoista, historiasta ja syistä.
Teos oli meikäläiselle liian massiivinen ja monimuotoinen. Olen jopa sitä mieltä, että potkua oli tarvittu kemikaaleista (Prozag etc.), ja sitä olisi kaivattu lukemiseenkin.

Perusteellinen esitys. Vain yhtä jäin paitsi. Miten muotoilla epätyypillinen depressio, joka on kanavoitunut somaattisiksi oireiksi? Millä siis oikeuttaa diagnoosi depressioksi, kun ns. tyypillistä melankoliaa ei oireitten alkaessa ilmene?
Vaimo nukkuu yönsä napeilla hyvin, ja elämä on muutenkin liki hyvää.


LAUANTAINA 15. ELOKUUTA 2009


Potkii takaspäin
Jos nyt pelataan sillä, että kyseessä on "epätyypillinen depressio", eikä jauheta diagnoosin oikeutusta, niin mennään tähän päivään.


Vaimon kesä on ollut lähes hyvä. Unta on piisannut, ja voimia kuitenkin päivän puuhiin - vaikka nappipaletti on kohtalainen. Napit ovat pääasiassa nukkumiseen. Varsinaisia depressiolääkkeitä on kaksi. Mirtazapin 15mg ja Cipralex 15mg, kummatkin illalla. Cipralexin ottoaika on 99%:sti aamulla, mutta lykkäsivät sen sairaalassa iltaan. Pari viikkoa sitten kokeiltiin siirtää se aamuun, kun pitäis olla ikäänkuin potkua antavaa ja ikäänkuin ristiriidassa Mirtazapinin kanssa. Seuraava päivä olikin yllättävän väsyttävä, eikä siis ollenkaan odotetun kaltainen - yöunikaan ei ollut totutun hyvän kaltainen. Päätettiin sitten pitää nappi illassa, ja homma tuntui taas toimivan.


Mutta kun Tenoxia 20mg suositeltiin myös vähennettävän, niin pari päivää sitten vähennettiin, mutta ei edes puolitettu vaan jätettiin 15mg:aan. Ja seuraavana päivänä olo oli taas väsyttävä. Palattiin 20mg:aan, mutta tänään on olo ollut väsynein sitten aikoihin.

Solomon toteaa "Keskipäivän demonissaan" että, "...jos lääkitys toimii, niin hölmöintä on mennä sitä muuttelemaan...". Tuntuu, että kommentti pitää paikkansa. Pirun herkkää on ihmisen kemia vaihteluille. Tulee mieleen taas kaikkee...


SUNNUNTAINA 16. ELOKUUTA 2009

Depistä?
Potkii takasin. Jo neljäs yö huonosti nukuttu, ja päivällä väsyttävää. Aivan muuta kuin viikko sitten ja sairaalasta pääsyn jälkeen, siis koko heinäkuun - noin puolitoista kuukautta kaikkiaan.



Liian hyvää se olikin totta ollakseen. Erikoiselta tuntuu, kun nytkään ei masennusta sanan tyypillisessä mielessä ilmene, vain uniongelmia, joiden seurauksena jaksamattomuutta. Jos tätä kestää pidempään, niin...?

Solomon toteaa, ettei ole vielä tavannut ihmistä, jolla ensimmäinen masennuslääke olisi toiminut pysyvästi. Meillä mennään ykköslääkkeellä + kakkosella!
Taitaa olla lekurin paikka.


TIISTAINA 18. ELOKUUTA 2009

Pilviä taivaanrannassa
On oireita - 'epätyypillistä', unettomuutta. Unihiekka ei tunnu auttavan, ja kun tilanne tulee hyvän kesän jälkeen. Kesän, jolloin tuli jo tottuneeksi 'normaaliuteen', niin tuntuu ahdistavalta. Huomiseksi saatiin aika tsykiatrille, jonka on tavannut kerran. Nämä jutut tuntuivat jo niin kaukaisilta.

Juuri, kun olin kysyville julistanut mielihyvää, kun oireet ovat ohitetut, oire iskee selkään. Ja ilmoittamatta!
Olin pitänyt Andrew Solomonin "Keskipäivän demonia" lainassa parin jatkokuukauden verran, enkä vieläkään ole vienyt pois. Andrew toteaa, että kun 'tauti' on kerran iskenyt, niin suurella todennäköisyydellä se tulee takaisin, tai paremminkin : se ei ole mihinkään lähtenyt, vain vetäytynyt. Jotenkin tämä oli mielessäni koko ajan, mutta taka-alalla. Ikäänkuin musta pilvi taivaanrannassa. Herpes!
Ei auta kuin toivoa, että kemikaalit osuvat kohdalleen, jos tulevat uusituiksi.

Onhan tämä masentavaa meikäläisellekin - oireet eivät vielä kaiketi(?) vaadi lääkitystä.

Vettä sataa ikäänkuin tilan merkiksi. Nyt tätä ei päästetä yhtä pitkälle kuin talvella.



TIISTAINA 10. MARRASKUUTA 2009


Marraskuu
Mennään Marrraskuuta. Katsoin blogia pitkästä aikaa. Oli myös kommentti lokakuulta - kiitos anonyymille.

Edellinen postini näkyi viittaavan hyvän olon tunteen epävarmuuteen. Lyhyesti siitä tähän päivään.
Olimme mökillä liki koko kesän - tai siis ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin.
Joitain unihäiriöitä lukuun ottamatta kaikki sujui pääsääntöisesti HYVIN.

Nappeja alettiin ajaa alas eikä uni tuntunut kärsivän. Oli marjassa käyntiä ja sienten poimintaa, jopa pikku remonttia mökillä.
Taisimme tulla kaupunkiin viikolla 42 - 43. Muistan sen siitä, että talviaikaan siityminen oli kuin aikamerkki, merkki siirtymästä. Nappeja oli ajettu alas, mutta uni ei tuntunut juuri kärsivän. KUNNES! tuli tuo kellon rukkaaminen.
Yöunet lyhenivät. Napit eivät tuntuneet tehoavan.


(Vaimon isä oli päässyt syksyn aikana ajattomaan. Hautajaiset tulivat hoidetuksi ilman suurempia tunnepurkauksia. Stressi oli siltä osin ohi.)

Kaikki tuntui olevan kunnossa.

Mutta nyt aistin jotain samaa kuin viime syksynä. Vaimon lääkitys joko tuli puretuksi liian reippaasti, ja syy on siinä tai syy on jokin muu. Mitään ongelmia ei elämässämme pitäisi olla, ei ahdistuksiin? liitettäviä ilmiöitä. Mutta unen vähyys näyttää vaikuttavan myös päivän aktiivisuuteen. Mitään dramaattista ei vielä ole näkyvillä, mutta pelottaa nuo tutun tuntuiset pikku piirteet, joita en edes kesäaikaan muistanut.

Lääkärin mukaan (joskus syyskuulla) alkaisi olla aika jättää säännölliset tapaamiset - kunto on niin hyvä!

Jotain on pielessä, jossain on oikaistu, jotain hämärää on hämärän tultua palannut.

Kemikaalit ovat onneksi? vielä käytössä.